Oluen ystävänä Irlannissa

Irlantilainen juomateollisuus ja -kulttuuri jo tehnyt sen, missä ruokamatkailu on vasta alkutekijöissään. Kukapa ei tietäisi Irlannin lahjoja kaikille janoisille; olut ja viski lienevät suosituimmat.

Lokakuisella Irlannin matkallani perehdyin myös näihin paikallisiin juomiin. Siispä sláinte, kuten irlantilaiset sanovat ‒ terveydeksi.

Tässä ensimmäisessä postauksessa aiheena on olut, toisessa viski ja kolmannessa gini. Tässä otan esiin vain Killarneyssä tehtävän artisaanioluen ja maineikkaan Guinnessin. Irlannin oluttuotanto on kuitenkin monipuolista ja pienpanimot ovat sielläkin yhä suositumpia kuten myös Suomessa.

Legendaarista olutta Killarneyssä

Vanhassa kivennäisvesitehtaassa Muckross Roadilla Killarneyssä sijaitseva Killarney Brewing Company jatkaa välillä jo hiipumaan päässeitä paikkakunnan panimoperinteitä. Yrityksen taustalla ovat Paul Sheahan, Tim O’Donoghue and Liam Healy. Panimon missiona on nostaa oluen laatu uudelle tasolle ja lisätä juoman arvostusta.

Panimon sloganina on The Legend is in the Brew. Tuotteissa on niin ale-, stout- kuin lager-oluitakin. Ne on nimetty paikallisten myyttien ja tarinoiden mukaan: vakio-oluet Devils Helles: Lager, Golden Spear: Blonde Ale, Scarlet Pimpernel: IPA, Casey Brothers: Extra Stout, Rutting Red: Irish Red Ale sekä kausioluet Spailpín Saison: Belgian Farmhouse Ale, Brazen Banshee: Oktoberfest Marzen ja Christmas In Killarney: Belgian Dark Ale.

Killarney Brewing Companyn tuotevalikoimaa.

Panimoon on matkaa Killarneyn keskustasta noin viiden minuutin kävelyn verran. Killarney Brewing Company järjestää vajaan tunnin kestäviä kierroksia päivittäin alkaen kello 15.30 ja se suosittaa tekemään etukäteisvarauksen. Tutustumisen hinta on 12 euroa. Kierroksia järjestetään myös tilauksesta.

Panimossa tiloissa voi järjestää myös juhlia ja yritystilaisuuksia.  Myymälästä voi hankkia matkamuistoja, muun muassa t-paitoja, pipoja ja taskumatteja.

Killarney Brewing Company oli kutsunut TBEX-matkabloggaajat tutustumaan oluen valmistukseen ja panimon tuotteisiin. Juomien lisäksi tarjolla oli herkullisia pizzapaloja. Yritysvideokin nähtiin, totta kai, eikä ollutkaan hullumpi.

Guinness Storehouse vierailukohteena

Kansallisoluena tuntuu olevan tumma Guinness, jota tarjotaan pubissa kuin pubissa. Se lienee maailmanlaajuisesti tunnetuin stout-tyyppinen, tumma pintahiivaolut. Sitä on valmistettu vuodesta 1759 lähtien Dublinissa, Irlannissa, joskin nykyisessa olomuodossaan vuodesta 1820.

Alkon luonnehdinnan mukaan ”stout on roteva ja luonteikas pintahiivaolut, jonka väri ja vahva maku ovat peräisin tummiksi paahdetuista mallaslaaduista. Paahdetussa aromissa voi aistia myös leipää, mämmiä, kahvia ja tummaa suklaata.” Guinnessia maistettuaan tuo kuvaus tuntuu osuvan kohdilleen. Voipa olla, että tämä olut on sellainen, että siitä joko pitää tai ei pidä. Minä maistelin sitä mielelläni.

Guinness Storehouse -vierailukeskus St. James’s Gatessa, Dublinissa, on yksi kaupungin suosituimmista turistikohteista. Siellä en valitettavasti ehtinyt käydä lyhyen oleskeluni aikana, mutta tutustuin aiheeseen esitteiden ja sivujen avulla.

Vierailukeskuksessa voi maistella oluita sopivine ruokineen useammassakin ravintolassa. Connoisseur Bar tarjoaa useiden olutlaatujen maistelua asiantuntijan johdolla. Tähän täytyy tehdä varaus etukäteen. Guinness Academy opettaa täyttämään lasin oikeaoppisesti.

Vierailukeskuksessa voi myös tutustua tämän oluen yli 250-vuotiseen historiaan, valmistukseen ja Guinness-mainoksiin kautta aikojen. Kaupungin korkeimmalla sijaitsevassa pubissa, Gravity Barissa, voi nauttia lasillisen ja ihastella näköalaa Dubliniin.

Keskus on auki päivittäin paitsi pitkäperjantaina ja joulunpyhiä. Pääsymaksu on aikuisilta 25 euroa.

The Temple Bar Dublinissa on toiminut vuodesta 1840.

Kuinka Guinness kaadetaan?

Arbutus Hotel Killarneyssä sijaitseva Buckley’s Bar oli kutsunut matkabloggaajia harjoittelemaan oluen laskemista hanasta eikä suinkaan minkä tahansa oluen, vaan tietysti Guinnessin. Olutta valutetaan ensin vajaa tuopillinen. Juoman annetaan laskeutua ja rauhoittua noin kahden minuutin ajan. Vasta tämän jälkeen lasi täytetään reunoihin asti.

Monissa oluissa käytetään hiilidioksidia, mutta Guinnessissa sen tilalla on typpi. Sen ansiosta juoman päälle muodostuu vaalea, pehmeä vaahto. Jos Guinness-tölkkiä ravistaa, kuuluu sisältä hiukan helinää. Se tulee typpikapselista. Kapselin sisältö tulee ulos, kun tölkki avataan ja typpi sekoittuu olueeseen.

TBEX-konferenssin osallistujat saivat laskemansa oluen maksutta, mutta vain laulamalla. Niinpä minäkin kajautin ensimmäisen laulun, jonka sanoja arvelin osaavani: Kalliolle, kukkulalle.

Muistin vain ensimmäisen säkeistön, mutta oli siinäkin tarpeeksi ‒ minulle, joka en koskaan laula julkisesti ‒ ja ehkä myös yleisölle, joka oli onneksi aika vähäinen tuossa vaiheessa iltaa.

Ja kas, onhan tämä varsin sopiva laulu matkabloggaajalle. Tosin vasta nyt minulle selvisi, että tässä laulussa onkin vain yksi säkeistö, joka vain toistetaan kolmesti. Sanathan tulevat suomalaisesta kansanlaulusta, johon Kaj Chydenius on tehnyt sen sävelen, jonka useimmat tuntevat.

Kalliolle, kukkulalle
Rakennan minä majani
Tule, tule tyttö nuori
Jakamaan se mun kanssani
Jollen minä sinua saa
Niin lähden täältä kauas pois
Muille maille vierahille
Etten sua nähdä vois.

Irlantilaispubeissa on helppoa tutustua ihmisiin, nauttia elävästä musiikista kuunnellen tai tanssien sekä ruoasta ja juomasta. Darkey Kelly’s Barissa Dublinissa olivat iltaa viettämässä isä Day (vasemmalla), poika Dean ja ystävänsä Joe.

Guinnessia nautin siellä täällä vierailuni aikana. Nyt tuli todistetuksi sekin, että paikallinen olut on parasta paikallisesti nautittuna, kuten siskoni Jaana totesi taannoin Irlannin matkansa jälkeen. Kotona tölkistä nautittu Guinness tuntuu jotenkin laimeammalta kuin irlantilaispubin hanasta laskettuna. Mutta eihän se pahaa ole täälläkään.

 

Vuorien ja järvien Killarney

Killarney on luonnonkauneudestaan kuuluisa paikkakunta Kerryn maakunnassa, Irlannissa. Sieltä löytyvät maan korkeimmat vuoret, järvialue kansallispuistoineen sekä kartanoita ja linnoja laajoine puistoineen. Alue on houkutellut matkailijoita jo yli 250 vuoden ajan.

Vuorinäkymää Killarneyssä.

Tutustuin paikkakuntaan osallistuessani matkabloggareiden TBEX-konferenssiin lokakuun alussa. Kahden konferenssipäivän lisäksi ohjelmassa oli iltarientoja sekä tutustumisretkiä niin Killarneyyn kuin myös muuhun Irlantiin.

Paikkakunnalle pääsin junalla Dublinista. Matka keski kolmisen tuntia ja junaa piti vaihtaa kerran Mallow-nimisessä paikassa.

Killarney (irlanniksi Cill Airne) toivottaa tervetulleeksi.

Jos haluaa nähdä panoraamanäkymän Killarneyyn, voi mennä Aghadoeen. Siellä olevan hautausmaan yläpuolelta on näkymä idän The Paps -vuorista lännen The Ring of Kerry -vuorille. Maiseman katselun sanotaan virkistävän niin henkistä kun fyysistä hyvinvointia.

Killarney tarjoaa mahdollisuuksia monenlaiseen ulkoiluun ja urheiluun, kuten patikoimiseen ja vaeltamiseen, ratsastukseen, golfiin, pyöräilyyn, veneilyyn, purjehtimiseen ja kalastukseen.

Killarneyyn voi tutustua myös hevoskärryillä (jaunting cars), joita näkee usein kulkevan kaduilla ja puistossa ‒ kavioiden kapseesta kuulee niiden lähestyvän. Kärryt pääsevät niihin paikkoihin, joihin ei voida ajella moottoriajoneuvolla. Hevoskärryt olivat aikoinaan perheiden kulkupelejä. Niitä näkee myös Dublinin kaduilla, tosin hiukan eri mallisina.

Hevonen kärryineen odottelemassa turistiasiakkaita ajelulle pitkin Killarneyn katuja.

Killarneystä löytyy myös monia huvttelu- ja virkistysmahdollisuuksia ravintoloineen, pubeineen, diskoineen, yökerhoineen ja teattereineen. Ireland´s National Events Centre (INEC) tarjoaa konsertteja ja toimi myös TBEX-konferenssipaikkana.

Killarneyssä on myös oma panimo, Killarney Brewing Company, joka tuottaa useita olutlaatuja. Se sijaitsee Muckross Roadilla, viiden minuutin matkan päässä kaupungin keskustasta. Me matkabloggarit saimme tutustua panimon toimintaan ja maistella sen tuotteita pizzapalojen kera maanantain Tervetuloa Killarneyyn -illan aikana.

Muckross House ja Killarney House

Killarneyssä voi tutustua myös kahteen kartanoon puistoineen. Ne ovat Muckrossin niemellä sijaitseva Muckross House ja keskustassa sijaitseva Killarney House.

Muckross House rakennettiin vuonna 1843. Ensimmäinen omistaja oli parlamentin jäsen Henry Arthur Herbert. Erinäisten omistajavaihdosten myötä alueesta tuli Bourn Vincent Memorial Park, joka on osa Killarneyn kansallispuistoa. Alueeseen kuuluu myös kolme perinteistä maatilaa, joihin pääsee tutustumaan maksua vastaan kuten myös Muckross Houseen. Puutarhaan voi tutustua maksutta.

Puistosta löytyy monenlaisia kävelyreittejä. Muckross Housesta lähtee kolme vaellusreittiä, joita ovat Arthur´s Young´s Walk (noin 4 km), Mossy Woods (noin 2 km) ja The Old Boathouse (noin puolen tunnin kävelyreitti). Puistosta löytyy myös Blue Pool Nature Trail näkövammaisille.

Muckrossin kylästä lähtee Clogheree Blue Pool (noin tunnin reitti). Tora Mountain Scenic Trail kulkee vuoristossa, jossa voi ihailla Tora Waterfallia, vesiputousta, joka ryöppyää noin 20 metrin korkeudelta.

Killarney Experience -päivämme alkoi Killarney Housesta, josta jatkoimme puutarhan kautta kansallispuistoon.

Kolmen järven kansallispuisto

Killarneyn läpi virtaava joki on nimeltään The Flesk River.

Kansallispuisto laajuus on noin 10 236 hehtaaria. Korkeimman Carrantuohill-vuoren huippu on noin 1 040 metrissä. Alueen vesistö jakautuu kolmeen järvialueeseen, joita ovat Lough Leane/Lower Lake, Middle Lake ja Upper Lake.

Kansallispuistossa asustaa joukko eläimiä, kuten kettuja, mäyriä, saukkoja, jäniksiä ja haukkoja. Puistossa voi nähdä myös saksan- ja japaninhirviä.

Hirviurokset kylpevät mutalammikoissa ennen kuin ne lähestyvät naarasta ‒ tämä kuulemma lisää niiden viehätysvoimaa. Hirvien lähettyville ei kannata mennä varsinkaan kiima-aikoina. Kuulemma joku innokas valokuvaaja joutui pakenemaan hurjistunutta eläintä puuhun ja viipymään siellä useamman tunnin.

Kansallispuiston kasvillisuus on myös rikasta monine puulajeineen, pensaineen ja muine kasveineen. Yksi puista on euroopanmarjakuusi, jonka kävyt muistuttavat punaisia marjoja. Koko kasvi on tappavan myrkyllinen ihmiselle ja monille eläimille. Linnut voivat kuitenkin syödä marjoja. Hyöty on molemminpuolinen ‒ linnut saavat ravintoa ja puut saavat marjansa leviämään. Linnun ruoansulatuselimistön läpi kulkeneet marjat itävät paremmin kuin muilla tavoilla levinneet. Ihmeellinen on luonnon kiertokulku.

Retkiä lähiympäristöön

Killarneystä voi lähteä myös monelle päiväretkelle. Ring of Kerry tai toiselta nimeltään Grand Atlantic Coast Tour on pituudeltaan 179 kilometriä. Reitin paikkakuntia ovat Killorglin, Sneem, Waterville, Cahersiveen ja Glenbeigh. Retkien kohteina ovat myös Killarneyn alue ja Dingle Peninsula.

Ross Castle jäi näkemättä

Lower Laken rannalla on linna, Ross Castle. Se sijaitsee Rossin saaressa, jonne pääsee kävellen ja pyöräillen. Ross Castlen rakensivat normannit vuonna 1340.

En ehtinyt käymään linnassa, jota minulle suositteli sähköliikkeen vanha herrasmiesmyyjä. Hän sanoi: ”Älä lähde kotiin käymättä Ross Castlessa.”

Sain vain pienen aavistuksen kaikesta siitä, mitä on tarjolla Killarneyn alueella ja Irlannissa. Merikin jäi näkemättä ja Irlannin länsirannikon Wild Atlantic Way. Vihreälle saarelle on siis palattava jonain päivänä.