Seikkailu sateenkaaren tuolla puolen

Yritysyhteistyössä Turun Kesäteatterin kanssa.

Turun Kesäteatterin ohjelmistossa on koko perheelle sopiva Taikuri Oz.

Dorothy on saapunut Ihmemaahan. Noidalle on käynyt huonosti. Kuva: Turun Kesäteatteri/Mikko Vihervaara.

Turkulaisen näyttelijän ja ohjaajan Tom Petäjän dramatisoima ja ohjaama versio yhdysvaltalaisen kirjailija L. Frank Baumin klassikosta Ihmemaa Oz (engl. The Wonderful Wizard of Oz) on hauska esitys koko perheelle Turun Kesäteatterissa Vartiovuorenmäellä. Alkuperäinen lastenkirja on peräisin vuodelta 1900, mutta hyvin siihen on puhallettu modernia meininkiä.

Taikuri Ozissa on kyseessä suuri seikkailu sateenkaaren tuolla puolen sekä valloittava ja vauhdikas tarina ystävyydestä, oman arvonsa löytämisestä sekä arvoituksellisesta Ozista. Näytelmän myötä pääsee Dorothyn, Variksenpelättimen, Peltimiehen ja pelokkaan Leijonan kanssa keltaiselle tiilitielle, matkalle kohti seikkailuja ja Smaragdikaupunkia.

Koko perheen suurtuotanto

Leijona, Dorothy, Variksenpelätin ja Peltinen saavat toisistaan seuraa ja tukea matkalla tapaamaan Taikuri Ozia. Kaikilla on hänelle avunpyyntö. Nyt he ovat löytäneet tiensä Smaragdikaupungin portille. Kuva: Turun Kesäteatteri/Mikko Vihervaara.

Tarinan päähenkilönä on kansasilaistyttö Dorothy, jota näyttelee Maiju-Riina Huttunen. Variksenpelättimenä on Elviira Kujala, Peltisen roolissa on Thomas Dellinger, Leijonana Samu Loijas, Lännen Ilkeä Noita on Lauri Ketonen, Pohjoisen Hyvä Noita on Miia Wakonen ja Portinvartijana on Markus Niemi.

Kekseliään lavastuksen on suunnitellut Teemu Loikas, puvustuksen Pirita Lindén, tarpeisto on nukkevelho Pia Kaleniuksen luoma ja äänisuunnittelijana on Mikko M. Koskinen.

Valtteri Lipasti sävelsi näytelmää varten uuden musiikin ja Hanna-Riikka Nordman on luonut koreografian.

Esiintyjiä on kaikkiaan 26 ja rooleja on yli 80.

Kokonaisuus on värikäs, näyttävä ja oivaltava.

Kaikille yli kolmivuotiaille

Suurin osa yleisöstä oli perheitä tai lapsia isovanhempineen, muutamia aikuisia ilman lapsia kuten minäkin ystäväni kanssa. En ole lukenut L. Frank Baumin Ihmemaa Ozia, joten nyt tuli paikattua tämäkin aukko yleissivistyksessä.

Teatterin mukaan esitys sopii yli kolmivuotiaille. Oli hauskaa seurata lasten eläytymistä näytelmään ja eniten reaktioita taisi herätttää Lännen Ilkeä Noita, joka halusi saada haltuunsa Dorothyn taikakengät sekä hänen apurinsa varikset. Myös pari pieruhuumorikohtausta sai vastakaikua.

Loppukohtauksessa lavalle nousi yllättävä esiintyjä, joka sai myös paljon sympatiaa, mutta eipä paljasteta tässä kaikkea.

Lännen Ilkeä Noita (Lauri Ketonen) yrittää sammuttaa palavaa pataa takamuksellaan. Kuva: Turun Kesäteatteri/Mikko Vihervaara.

On hienoa, että vanhemmat tai muut aikuiset tuovat lapsia kesäteatteriin, jolloin saadaan ehkä kasvatettua tulevaa teatteriyleisöä. Esityksessä on myös paljon rooleja lapsille, joten sitäkin kautta Turun kesäteatteri täyttää kasvatustehtävää.

Näytelmässä on sanomaakin viisauden, rakkauden ja rohkeuden löytämisestä. Mieleen jäi erityisesti Dorothyn repliikki: ”Minä haluan kirjoittaa matkani itse.”

Taikuri Ozin esitykset jatkuvat lauantaihin 11.8.2018 saakka. Katsomo on katettu, joten mahdollinen sadekaan ei haittaa yleisöä. Esityksen kesto väliaikoineen on noin tunti ja 50 minuuttia. Hyvin tuntuivat lapset jaksavan katsoa.

Turun Kesäteatteria ylläpitää vuonna 1916 perustettu Turun Työväen Teatterin kannatusyhdistys ry. Se on maamme vanhin yhtäjaksoisesti samassa paikassa toiminut ammattikesäteatteri. Vuodesta 1954 alkaen teatteri on toiminut Vartiovuoren puistossa.

Lisätietoja Turun Kesäteatterin sivuilta; tässä pieni mainosvideo.

Smaragdikaupungin väkeä. Kuva: Turun Kesäteatteri/Mikko Vihervaara.

 

 

Naimakaupat Vegasissa turkulaisittain

Ei kesää ilman teatteria. Ilta Samppalinnan kesäteatterissa kuuluu myös Luovien ladyjen lomaviikkoon.

Heinäkuun ensimmäisellä viikolla Toivonniemessa kesäpäiviä viettäneet Luovat ladyt saivat kultturellia vaihtelua muutoin kovin sauna- ja grillauspainotteiseen viikkoonsa. Ilta aloitettiin laivaravintolan pöydän ääressä, tällä kertaa Svarte Rudolfissa. Muikuilla vahvistettuina suuntasimme kohti Samppalinnaa.

Emme selvinneet teatteriin ilman sateenvarjoa. Aikaisemmin kaunista ilmaa luvannut säätiedotus oli jo ehtinyt vaihtua epävakaisen ilman ennustuksiin, jotka myös toteutuivat. Edelliskesän koleasta ilmasta viisastuneina olimme varautuneet lämpimin vaattein ja sadevarustein.

Romantiikkaa ja roistoja

Las Vegasiin ovat menossa Betsy (Reeta Vestman) ja Jack (Antti Lang). Kuva: Samppalinnan Kesäteatteri/Robert Seger.

Sulhanen viekoitellaan uhkapeliin ja tietäähän sen, kuinka siinä käy. Oikealla kasinon gangsterina Veeti Kallio. Kuva: Samppalinnan Kesäteatteri/Robert Seger.

Elvis elää ja vielä useampana kappaleena. Lentävät Elvikset olivat tukalaan tilanteeseen joutuneen Jackin pelastus. Yksi heistä on vuoden 2010 tangokuningas Marko Maunuksela. Kuva: Samppalinnan kesäteatteri/Robert Seger.

Naimakaupat Vegasissa oli vauhdikas esitys. Kyseessä on ensimmäistä kertaa Suomessa ja koko Euroopassa esitetty Honeymoon in Vegas! -elokuvaan perustuva musikaali.

Näytelmän työryhmään kuuluvat Heikki Sankari (ohjaus), Jussi Vahvaselkä (musiikin sovitus), Sami Vartiainen (koreografi), Markus Länne (kapellimestari), Niina Suvitie (lavastus), Kaarina Kopola (puvustus), Petriina Suomela (naamiointi) ja Eero Auvinen (äänisuunnittelu).

Näytelmän käsikirjoitus on Andrew Bergmanin ja musiikin ja sanoitusten tekijä on Jason Robert Brown.

Teatteri esittelee näytelmän juonta näin: Se ”on komedia nuoresta pariskunnasta, joka päättää lähteä Las Vegasiin avioitumisaikeissa. Kasinon kunkku (Veeti Kallio) iskee kuitenkin silmänsä Betsyyn (tulevana morsiamena Reeta Vestman). Jack (Antti Lang) huijataan korttipöytään eikä sulho pysty vastustamaan kiusausta. Pian hän on oman elämänsä herttajätkä ilman morsianta, rahaa tai kihlasormusta. Pata-akkana kiusaa tekee myös äitivainajan kummitus (Satu Paavola), jonka syytä koko sotku alun perin oli. Pakkaan jää vielä jokeri, vegaslainen Elvis-imitaattori (Marko Maunuksela), joka saattaa ratkaista tosirakkauden värisuoran.”

Pääosan esittäjien lisäksi estradilla on toistakymmentä näyttelijää tai tanssijaa. Heistä yksi on useasti Samppalinnan lavalla nähty Antti L. J. Pääkkönen, jolta sujuu hyvin komiikka.

Sateen sattuessa sateessa

Sadetta saatiin jo ennen esitystä. Onneksi on katettu katsomo. Taustalla vuonna 1860 valmistunut Samppalinnan tuulimylly.

Kyllä me hyvin pärjäsimme hyvin varustautuneina kesäteatterin katetussa katsomossa, mutta näyttelijöitä surkosimme; he joutuivat tekemään työtään välissä vaatteissa sateessa. Alussa taisi olla hiukan kuivempaa, mutta sittemmin vettä tuli niin, että teatterilaiset joutuivat väliajalla vetelemään lastalla vettä pois näyttämöltä.

Tahatonta komiikkaa esitykseen toi lokki, joka liiteli herkkää hetkeä viettävän nuorenparin yläpuolella ikään kuin se olisi kuulunut esitykseen.

Esitys oli ehtaa Samppalinnaa: menevää musiikkia, hyvät laulajat sekä kekseliäs ohjaus, lavastus ja puvustus. Vauhti lisääntyi mukavasti väliajan jälkeen.

Ladyt tilaavat aina väliaikatarjoilun valmiiksi.

Väliajalla nautittiin virvokkeita hyvässä seurassa.

Ensi kesänä Disney-musikaali Perjantai on pahin

Ladyt kiittävät ja tulevat taas ensi vuonna uudestaan. Kesäkuussa 2019 Samppalinnan Kesäteatterissa on pohjoismainen ensi-ilta. Tuolloin ohjelmistossa on uusi Disney-musikaali Perjantai on pahin. Tämä musikaalikomedia perustuu tunnettuun elokuvaan Freaky Friday. 

Seuramatkalla Lurensissa

Mikäs sen sopivampi kesäteatteriesitys matkabloggarille kun Sällskapsresan? Lurensin kesäteatteri Hardomin kylässä Loviisassa vei tälle seuramatkalle.

Matkalaukku ja kamera mukaan ja sitten matkaan!

En olisi tullut lähteneeksi viettämään teatteri-iltaa ilman bloggariystävääni Märtha Vesterbackaa. Hän vinkkasi minulle, citybloggarille, Lurensista ja antoi esityksessä mukana olevan lapinjärveläisen Christina Mickosin yhteystiedot.

Niinpä Christina tuli hakemaan minut maalaisresidenssistäni yhdessä Nellyn, toisen näyttelijän kanssa. Olimme paikalla hyvissä ajoin, sillä näyttelijöiden työt alkoivat tietysti jo paljon ennen esitystä. Minulla oli mukavasti aikaa ostaa lippu ja tutustua avoinna olleeseen Lurensin kartanoon.

Kovan onnen Lurens gård

Vasemmalla kartanon päärakennus ja oikealla vuonna 2000 valmistunut Löjtnantsgården kesäteatterin ja Östra Nylands Ungdomsförbundetin käyttöön.

Lurens gård mainitaan jo 1500-luvulla. Nimi tulee omistajan Luhr– tai Luur-nimestä. 1700-luvulta kartanon omistajaksi tuli Lindforsin suku. Vuonna 1933 Elise Lindforsin testamenttilahjoituksen myötä kartanon sai Pernajan kunta.

Lindforsit olivat menettäneet molemmat poikansa ‒ toisen pienenä ja toisen merimiehenä toimineena nuorukaisena ‒ ja Elise Lindforsin toiveena oli saada kartano vähäosaisten lasten hyödyksi. Erinäisten vaiheiden jälkeen tila tuli Östra Nylands Ungdomsförbundetin käyttöön ja kesäteatteritoimintaan.

Tuli mieleen, että perhetragedian myötä paikallinen kulttuurielämä on saanut hienon tukikohdan. Pihapiirin rakennukset luovat tunnelmallisen tausta näytelmälle ja isojen vaahteroiden alle katetut pitkät pöydät toimivat mainiosti väliaikatarjoiluista nauttimiseen. Kevyen salaattilounaan jälkeen pari knackkorvia maistui herkulliselta.

Näytelmiä jo 1950-luvulla

Lurens on perinteikäs ulkoilmateatteri, jossa on näytelty vuodesta 1958 saakka. Esitykset ovat vaihdelleet lastennäytelmistä musikaaleihin ja yleisömäärät teatterin historian aikana tuhannesta noin 13 000 katsojaan. Joka kesä on aina luvassa jotain uutta ja erilaista.

Lurensissa on pyörivä katsomo, ei tosin katettua. Se on toiminut jo vuodesta 1966, jolloin se oli toinen laatuaan Suomessa.

Kesäkauden jälkeen uuden näytelmän valinta alkaa jo syksyllä ja harjoitukset kevättalvella, kertoi Östra Nylands Ungdomsförbundetin puheenjohtaja Kim Svensksberg. Täytyy ihailla ja kunnioittaa harrastajanäyttelijöitä ja muita teatterin puuhaihmisiä, jotka jaksavat antaa aikaansa ja energiaansa näytelmän luomiseen ja esittämiseen.

Klassikkoelokuvasta musikaaliksi

Sällskapsresan pohjautuu Lasse Åbergin suosittuun elokuvaan vuodelta 1980. Musiikista vastaa Bengt Palmers. Elokuva on saanut Ruotsissa klassikon maineen. Sen pohjalta on tehty musikaali vuonna 2015; mukana oli myös Jacob Skarin. Suomen ensi-ilta näytelmällä oli Lurensissa 30.6.2017. Ohjaajana toimii Oskar Silén.

Stig-Helmer saa terapiaa lääkäri Levanderin lentopelkoklinikalla: ”Jag kan flyga, jag är inte rädd.”

Hotel Flamenco Nueva Estocolmossa Kanariansaariila odottaa jouluturisteja.

Lentokone valmiina matkaan kohti Gran Canariaa.

Suntripin henkilökuntaa paikallisen rantapojan seurassa.

Tarinassa hymyillään lempeästi valmismatkoille. Mukana on tietysti myös rakkaustarina, rikos ja pari viinaanmenevää turistia, joiden matkasta suurin osa menee Pepes Bodega -nimisen baarin etsimiseen.

Pääosassa on leivänpaahdintehtaalla työskentelevä mammanpoika Stig-Helmer Olsson, jota näyttelee Kim Snygg. Naispääosissa ovat Ilona Wiksten Majsanina ja Mirella Pendolin-Katz Sivanin roolissa.

Näyttelijöissä on mukana niin vanhoja konkareita kuin aivan nuoriakin. Uusille näyttelijöille halutaan antaa vastuuta ja onnistumisen iloa. Kokenein lienee 1980-luvulta asti mukana ollut Frej Lindfors viinalle person Robban Söderbergin roolissa. 

Osa harrastajateatteritoiminnan viehätystä lieneekin yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen. Upeaa heittäytymistä sekä näyttelemisen ja laulamisen iloa.

Täytyy tunnustaa, että jäisi kyllä minulta väliin, vaikka olenkin aikoinaan ollut kiinnostunut näyttelemisestä ja kansakouluikäisenä pari näytelmää kirjoittanut ja ohjannutkin. Yksi näytelmä taisi kertoa joulupukin lottovoitosta.

Kurkistus naapurikuplaan

Esitys on tietysti ruotsiksi, mutta teatteri toivottaa myös muunkieliset tervetulleiksi. Ohjelmalehtisestä löytyy suomenkielinen juoniselostus. Ja teatterin sanoin: ”Ja musiikki sekä tanssi, jotka ovat tärkeitä osia teatterin näytöksiä, eivät vaadi niin perusteellista kielitaitoa.”

Kaiken kaikkiaan ilta oli mukava ja rikastuttava kokemus. Minulle se oli kurkistus omasta kuplastani naapuriin. Suomenruotsalaisessa kulttuurissa on jotain ilahduttavaa ja lämmittävää.

Olen iloinen siitä, että olen saanut senkin verran kouluopetusta ruotsinkielessä kuin olen ja sittemmin myös opiskeluvuosina. Pysyin kärryillä enimmän osan aikaa ‒ joitakin sanaleikkejä ja vitsejä en ehkä huomannut. Nueva Estocolmon kuulin ensin Nueva Stockholmiksi. Tuli mieleen, että voisi olla hauskaa kerrata ruotsia ja tehdä useamminkin tällaisia kulttuuriretkiä på svenska.

Tack så mycket, Märtha och Christina!