Matkavalmistelut, Matkustaminen

Pakkaamisen viheliäisyys

Åsa Wrange: Nainen ja matkalaukku. Pronssi, 2009. Hanasaaren kulttuurikeskus.

Onko mitään viheliäisempää kuin pakkaaminen matkaa varten? Mukaan pitäisi ottaa kaikki tarvittava, mutta ei mitään ylimääräistä.

Muutaman vuoden tauon jälkeen pakkaamisen rutiini – jos sellaista nyt koskaan on kehittynytkään – oli kateissa. Kun lähtee viikon matkalle, jolla tarvitaan rennompia retkivaatteita, konferenssiin sopivia siistimpiä asuja sekä pari iltamenoihin soveltuvaa vaatetta, niin matkalaukun täyttäminen on vaikeaa.

0,4 alaosaa ja 1,2 yläosaa

Puvustoon sovellan Meriharakkablogin kirjoittaja Pirkko Schildtin luomaa kaavaa vaatteille: 0,4 alaosaa ja 1,2 yläosaa per matkapäivä. Luvussa mukana ovat matkustusvaatteet. Tämän kaavan Pirkko Schildt on insinöörinä kehittänyt alun perin jonkun muun pakkausta käsittelevästä jutusta; kertoimet ovat vähitellen muokkaantuneet hänelle sopiviksi. Sain siis määräksi neljä alaosaa ja 12 yläosaa. Mukaan taisi tulla myös kaksi mekkoa ja kaksi aluspaitaa. Lue Pirkon blogijuttu Näin pakkaan, kokemuksella 🙂 tästä.

Suurimman päänvaivan minulle aiheuttavat kaikenlaiset pienet, mutta mahdollisesti tarpeelliset välineet ja tarvikkeet, kuten aurinkolasit, kynsisakset, laastarit, tossut, opaskirja, eurooppalainen sairaanhoitokortti, käyntikortit ja monet muut tavarat, jotka helpottavat elämää matkalla ja joita olisi vaikea lähteä etsimään vieraassa kaupungissa ja tiukassa aikataulussa tai jopa mahdotonta hankkia.

Minulla on käytössä parikin matkatavaralistaa, mutta ne pitäisi päivittää omia tarpeita ja erilaisia matkoja varten. Olisi sitten helppo ruksia, kun tavara on mukana.

Finnairin ilmoittama sallittu kilomäärää ruumaan menevälle laukulle on 23 kiloa ja käsimatkatavaroita voi olla kahdeksan kiloa. Lisäksi voi olla jokin henkilökohtainen tavara, kuten käsilaukku tai tietokonelaukku. Nämä ovat lentokoneyhtiökohtaisia rajoituksia, kannattaa aina tarkistaa kilomäärät ja matkatavaroiden mitat. Matkalaukkuvaaka on hyvä väline niin kotona kuin matkalle mukaan otettuna, jotta painomäärissä ei tule yllätyksiä.

Pääsin mukavasti noiden rajojen alapuolelle: matkalaukku painoi 16,2 kiloa ja koneeseen sisälle tuleva reppu 6,3 kiloa; jälkimmäisessä oli mukana kannettava tietokone ja kamera. Matkalaukku tuli täyteen, joten siinä ei ollut juurikaan tilaa tuliaisille. Tämä osoittautui tietenkin virheeksi, sillä yleensähän matkalta jotain tulee hankittua.

Kohti kevyitä kantamuksia

Kevyesti matkustamisellekin lienee gurunsa. Täytyy vain löytää hänet ja opetella ohjeiden mukaan. Ehkä hiukan enemmän tarvitaan kuin passi ja hammasharja. Vaatteiden pitäisi sopia toisiinsa niin, että muutamasta vaatteesta saisi moneen muuntautuvan puvuston. Kosmetiikkatuotteet pitäisi kutistaa ihan minimiin ja suurin osa ”siltä varalta, että tarvitsen”-kama pitää osata jättää kotiin.

Kevyin matkatavaroin matkustaminen on minulle vaikeaa, mutta yritän kehittyä siten, että voisi matkustaa pitemmällekin matkalle vain käsimatkatavaroin. Se olisi niin paljon helpompaa.

Näitä mietiskelin, kun valmistauduin lähtemään lennolle Helsingistä Málagaan ja edelleen matkabloggaajien TBEX-konferenssiin Marbellaan kesäkuun alussa.

Matkustan yleensa kolmen laukun taktiikalla. Ruumaan menee yleensä matkalaukku (tällä Lontoon reissulla poikkeuksellisesti rinkka, koska käytin polvileikkauksen jälkeen kyynärsauvaa), käsimatkatavaroissa reppu ja käsilaukku. Tässä mukana myös kameralaukku, jonka saan yleensä pakattua reppun.

Lue myös: Pakkaaminen on taitolaji Mitä opin matkoillani vuonna 2018

Normaali
Matka, Matkavalmistelut

Pakkaaminen on taitolaji

Lähtöportti Lontooseen.

Lähtöportti Lontooseen.

Olen melko kehno pakkaaja, täytyy tunnustaa. Pahin virheeni on se, että aloitan työn matkalaukun täyttämiseksi liian myöhään. Vaatteet ovat melko helppo juttu, mutta kaikenlainen muu pieni, mutta välttämätön tarpeisto on pulmallisinta. Passi ja hammasharja -varustusta en ole koskaan kokeillut. Olen enemmänkin kaiken varalta -ihminen, joka lähtee matkaan täysin pakaasein.

Nöyryyttävin tilanne oli vuonna 2000 lähtiessäni kahden viikon matkalle Azoreille. Jouduin jo menomatkalla maksamaan parista ylimääräisestä tavarakilosta. Sittemmin olen käyttänyt tarkasti matkatavaravaakaa, joita myyvät ainakin Clas Ohlsson -liikkeet.

Elektronisten laitteiden laturit, kortinlukijat, muistikortit ja akut on huolehdittava mukaan. Viime elokuussa lähdin muutaman päivän reissulle Turusta Etelä-Pohjanmaalle. Ajoin hyvissä ajoin bussilla kauppatorille ja sieltä aikomukseni oli kävellä rautatieasemalle. Jotenkin mieleeni tuli tarkistaa torin kulmalla läppärin virtajohdon mukaantulo. Sitä ei löytynyt matkatavaroista.

Puntaroin vaihtoehtoja: joko tulla toimeen tietokoneella sen aikaa kun virtaa riittäisi tai mennä hakemaan tarvittava osa. Aikaa junan lähtöön oli reilu puoli tuntia. Niinpä otin taksin kauppatorilta ja kerroin kuljettajalle suunnitelmani: ajetaan kotiini Petreliukseen, käyn nopeasti hakemassa johdon ja sitten ajetaan junalle. Niin tapahtui ja lasku oli noin 23 euron paikkeilla. Tietokoneelle johtoineen oli paljon käyttöä sekä nelituntisen junamatkan aikana että perillä Alajärvellä.

Viimeisin matkani oli 10–11 päivän reissu Turusta Helsingin kautta Lontooseen, sieltä Oxfordiin ja Cambridgeen ja takaisin Helsinkiin, majoitukseen Scandic Espooseen, josta Tiedetoimittajien seminaariin iltatilaisuuksineen Heurekaan ja vielä reissun päätteeksi Helsingin kirjamessuille yhdeksi tai kahdeksi päiväksi.

Pakkaamisen aloitin suhteellisen hyvissä ajoin, mutta muistettavaa ja mukaanotettavaa oli paljon alkaen tuliaisista sähköpistokkeen adapteriin, Oyster-korttiin Lontoon sisäisiin matkoihin, opaskirjoihin sekä pieneen ensiapupakkaukseen. Ostamani Finnairin lennon matkatavararaja oli 23 kiloa ruumaan menevässä ja kahdeksan kiloa koneeseen vietävässä laukussa.

Käsimatkatavaroissa oli myös pieni käsilaukku, joissa kuljetan kaikki tärkeät varusteet lompakosta passiin ja jonka voi säilyttää istuimen alla. Muun koneeseen mukaan otettavan varustuksen olin pakannut reppuun, jolle oli käyttöä myös kahden päivän ja yhden yön Oxford–Cambridge-reissulla.

Matkalaukku painoi tavaroineen alle 18 kiloa, joten siinä oli mukavasti varaa vielä tuliaisiin. Käsimatkatavaroihin menevän repun paino oli lähes kahdeksassa kilossa, mutta mukana oli läppäri ja järjestelmäkamera. En sitten tiedä, punnitseeko joku joskus käsimatkatavarat? Niin ei ole kohdallani koskaan käynyt.

Sovelsin vaatteisiin Matkaharakka-blogin vaatemääräohjetta: 0,4 alaosaa ja 1,2 yläosaa per matkapäivä. Luvussa mukana ovat matkustusvaatteet. Tämän kaavan blogisti Pirkko Schildt on insinöörinä kehittänyt alun perin jonkun muun pakkausta käsittelevästä jutusta; kertoimet ovat vähitellen muokkaantuneet Pirkolle sopiviksi.

Sain kaavan mukaisesti 11 päivän reissulle alaosia 4,4 ja yläosia 13,2. Otin siis mukan neljät housut ja noin 13 yläosaa.

Paras pakkaustulos on se, ettei mukana ole mitään liikaa, mutta mikään tarpeellinen ei puutu varusteista.

Kauhunhetken koin lentokentällä valmistautuessani menemään viemään matkatavaroitani Bag Drop -tiskille. Minulla ei ollut mielikuvaa passin pakkaamisesta. Sydän löi pari kertaa tyhjää. Olinko ottanut passin pois kopiokoneesta otettua siitä muutamat kopiot mukaan?

Mielikuvitukseni ehti jo laukkaamaan tilanteeseen, jossa minun olisi kerrottava Lontoon-matkani peruuntumisesta. Olisipa noloa….Onneksi passi löytyi käsilaukusta ja sen välissä oli tulostettu lentolippu.

Myös kuvallinen EU-standardien mukainen henkilökortti olisi ollut vaihtoehtoinen matkustusasiakirja, mutta sellaista minulla ei ole. Lentoaseman poliisin palvelupisteestä voi anoa matkan ajaksi väliaikaisen passin, kertoo Finavian verkkosivu. Asiasta kerrotaan myös Rantapallo-sivustolla. En tiedä, olisinko osannut hätäännyksissä lähteä hakemaan ko. palvelua.

Väliaikainen passi maksaa 80 euroa ja matkan jälkeen on haettava uusi varsinainen passi, joten kalliiksi olisi tullut tälläinen unohdus.

Optimaaliseen pakkaustulokseen en päässyt vielä tälläkään matkalla: pientä sälää oli liikaa mukaanluettuna osa koruista ja kosmetiikasta sekä pari puseroa, kahdet kengät ja yhdet pitkät housut. Myös opaskirjoja oli liikaa, niitä en kuitenkaan matkalla ehtinyt juurikaan lukea. Ilahduttavaa oli tietysti se, etten tarvinnut ensiaputarvikkeita.

Meriharakka-blogissa on niin oivallisesti kerrottu pakkaamisesta, ettei minulle jää lisättävää. Myös Kotona kaikkialla -blogin diginomadi Mirje Halla on myös kuvannut perusteellisesti rinkkansa sisältöä. Muitakin pakkauslistoja löytyy verkosta ja niistä voi koostaa itselleen sopivan kokoonpanon – ettei tarvitse aloittaa joka kerta alusta.

Sitten vaan uutta matkaa suunnittelemaan ja harjoittemaan pakkaamista. Siihen tarjoutuukin tilaisuus neljän päivän työmatkalla Helsinkiin ensi viikolla. Nyt muistan varmistaa tietokoneen virtajohdon mukaantulon; passia ei tuolle reissulle tarvita.

Normaali