Matkakertomus, Sairaala

Sairaalaretkiä IV: Silmäklinikka, Tyks

Kuva: PublicDomainPictures/Pixabay.

Olen kirjoitellut tänne matkablogiin aikaisemmin kolme postausta erilaisista retkistä sairaaloihin. Sarja kasvaa nyt uudella kertomuksella, jonka kohteena on Silmäklinikka Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.

Sairaalat ovat sellaisia kohteita, joita en minä eikä varmaan moni muukaan eläväinen ja matkustavainen haluaisi valita. Joskus vain ei ole vaihtoehtoja. Leikkaus ainakin mietityttää tai pelottaa.

Silmään kohdistuva operaatio tuntuu hurjalta ja vaaralliselta. Kerron tämän tarinan siksikin, että joku kohtalotoverini saa tästä luettavakseen, mitä on edessä. Turha on pelätä.

Älä mittään murhetu

Sain uudet silmälasit heinäkuussa 2019. Kuukausi kuukaudelta oli sellaisia kokemuksia, että linssi oli aina likainen, jotenkin hämärä. Elin tämän pulman kanssa kesän, syksyn ja alkuvuoden. Maaliskuussa menin silmälääkärilleni, joka silmät tutkittuaan laittoi minut kaihileikkausjonoon. Diagnoosina oli takakapselin kaihi. Kaihi tarkoittaa silmän kirkkaan mykiön eli linssin samentumista ja kaihini oli ilmaantunut nimensä mukaisesti mykiön takaosaan.

Olin hiukan kauhuissani, mutta lääkäri lohdutti, että kyseessä on helposti hoidettava vaiva. ”Älä mittään murhetu, näitä tehdään paljon.” Aikaa povailtiin aikaisintaan kuuden kuukauden päähän eli syksyyn.

No, meni siihen hiukan kauemmin; ajan sain tiistaiksi 19.1.2021. Tosin marraskuun alussa olisin saanut peruuntuneen ajan, mutta en halunnut kahden viikon sairaslomaa meneillään olevaan lyhyen sijaisuuteen.

Tyksin Silmäklinikka sijaitsee Kiinanmyllynkadulla. Kuva: Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri.

Tästä sisään. Kuva: Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri.

Tyksin Silmäklinikka kertoo verkkosivuillaan, että se ”diagnosoi ja hoitaa silmäsairauksia, muun muassa harmaakaihi-, silmänpainetauti- ja neuro-oftalmologisia potilaita sekä potilaita, joilla on sarveiskalvosairaus, vaikea silmätulehdus, silmävamma, verkkokalvosairaus tai silmänpohjan rappeuma. Silmäklinikan tieteellinen tutkimus painottuu glaukoomaan, silmäkirurgiaan ja näkövammaisuuteen.”

Sain Silmäklinikalta kutsun ja ohjeita, kuinka toimia ennen leikkaukseen tuloa ja operaation jälkeen. Lähdin sairaalaan hyvissä ajoin ollakseni perillä määräaikana klo 10. Paikka oli tuttu, sillä olin käynyt pari kertaa aikaisemminkin Silmäklinikalla.

Suuntasin opasteiden mukaisesti leikkausosastolle. Ilmoittauduin ja jätin päällysvaatteet ja käsilaukun tarjolla olevaan lukolliseen kaappiin ja ennen kuin ehdin kunnolla saada tavaroitani säilöön, hoitaja jo kutsuikin nimellä.

Minut ohjattiin istumaan huoneeseen, jossa oli osaston työntekijöiden työpiste, useampia tuoleja leikkaukseen tulevia potilaita varten sekä pieni pöytä kahvitarjoiluun.

Näillä tuoleilla sai istua ennen ja jälkeen leikkauksen.

Aika monimutkainen on silmän rakenne.

Henkilöllisyyteni tarkistettiin ja ranteeseen laitettiin tunnistenauha, silmään tiputeltiin useamman lajista lääkeainetta. Sitten sain odotella ja ehdin vain laittamaan Facebook-päivityksen, kun minua tultiin hakemaan silmien esitutkimukseen.

Tiedoissani oli jostain syystä merkintä molempien silmien operoinnista, mutta korjasin sen ripeästi: vain vasen silmä. Tutkimuksessa määriteltiin silmään laitettavan keinomykiön koko – niitäkin on siis eri kokoisia. Molempien silmien näkökykyäkin tutkittiin.

Tämä oli toinen esitutkimuksessa käytetty laite.

Rauhoittavaa samalla rahalla

Tämän jälkeen taisi olla taas odottelua ja tippojen laittamista silmiin. Sitten pääsin leikkaavan lääkärin juttusille. Nuori mieslääkäri, ei kuitenkaan epäilyttävän nuori. Kyselin kaikenlaista ja hän vastasi perusteellisesti ja vakuuttavasti. Hän kertoi tekevänsä päivässä kymmenkunta kaihileikkausta. Pohdiskelin, tarvitsenko rauhoittavaa lääkitystä, mutta hän suositteli ottamaan ”samalla rahalla”.

Menin takaisin saliin/osaston toimistoon, kunnes ohjattiin käytävälle odottamaan leikkaukseen menoa. Ennen sinne menoa hiuksiin sai myssyn, samoin kenkiin laitettiin suojukset. Olin iloinen siitä, että olin huomannut ottaa mukaan sisäkengät; nastakengät jätin kaappiin.

Sitten taidettiinkin jo mennä leikkaukseen. Paikalla oli kolme muuta henkilökuntaan kuuluvaa: anestesiahoitaja, välinehuoltaja ja opiskelija. Minut istutettiin tuoliin ja sitten alkoivat valmistelut. Käteen laitettiin kanyyli rauhoittavaa lääkettä varten ja silmiin puudutustippoja, silmää ja silmänympäristöä puhdistettiin.

Ajatuksissa käväisi hetkellisesti, että jos sanoisikin, että hei, sori, jos ei sittenkään – peruutetaan koko juttu, en haluakaan. Sain itseni hillittyä ja operaatio sai jatkua.

Leikkaus paikallispuudutuksessa

Tässä on joku kohtalotoveri operoitavana. Kuva: Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri.

Tässä lainaus Terveyskirjaston Kaihileikkaus-artikkelista:

”Leikkausasento pyritään saamaan potilaalle mukavaksi. Kasvojen alue peitetään leikkausliinojen avulla ja ripset suojataan sivuun tarrakelmulla.

Leikkaus tehdään useimmiten paikallispuudutuksessa, jolloin potilas on hereillä leikkauksen aikana. Jotta silmä pysyisi hyvin auki, siihen laitetaan leikkauksen ajaksi luomituki, joten silmän auki pysymisestä ei tarvitse kantaa huolta.

Silmä puudutetaan huolellisesti, ja useimmiten leikkaus on kivuton.”

”Leikkauksen alkuvaiheessa näkyy kirkas valo, johon leikkaava kirurgi pyytää potilasta kohdistamaan katsettaan. Leikkauksen edetessä valo voi sumentua ja valot voivat myös liikkua. Potilas voi leikkauksen aikana pitää mielessään ajatusta, että pyrkii pitämään katsetta kohdistettuna suoraan eteenpäin siihen suuntaan, jossa valo leikkauksen alkuvaiheessa oli.

Kuva: Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri.

Leikkauksen aikana potilaan tulee välttää äkkinäisiä liikkeitä. Jos leikkauksen aikana alkaa yskittämään, tästä tulee ilmoittaa varovasti noudattaen leikkaavan lääkärin ennakkoon antamia ohjeita. Näin leikkaus voidaan turvallisesti keskeyttää mahdollisen yskimisen ajaksi.”

Onneksi minua ei alkanut yskittämään ja pystyin pitämään vakaan asennon. Rauhoittavaa lääkettä taidettiin jossain vaiheessa lisätä, mutta sen vaikutusta ei itse oikein osaa arvioida.

Lääkärin mukaan mustuaiseni eli pupillini oli pieni, jonka vuoksi sinne asetettiin Malyuginin rengas, jolla pupilli voidaan laajentaa. Rengas on saanut nimensä sen kehittäjältä, venäläiseltä oftalmologian eli silmätautiopin professori Boris Malyuginilta. Jos olet kiinnostunut näkemään, kuinka se toimii, niin tässä on linkki videoon (ei herkille).

Terveyskirjaston artikkelissa kuvaillaan lisää: ”Leikkauksessa tehdään puudutuksessa useimmiten kaksi pientä aukkoa silmän sarveiskalvolle. Toinen on yleensä alle 3 mm:n kokoinen ja toinen tätä pienempi. Leikkaus tehdään toisen viillon kautta erityisellä ultraäänilaitteella. Toisen, pienemmän viillon kautta avustetaan leikkausta apuinstrumenteilla. Ultraäänilaitteessa kärkiosa värähtelee nopealla taajuudella, ja sen avulla mykiö pilkotaan ja poistetaan. Tilalle asetetaan pieni keinomykiö eli keinolinssi.”

Katselin leikkauksen aikana sitä, mitä oli tarjolla: sini-punaista epämääräistä väriä ja kahta valopilkkua. Operaation jatkuessa aloin jo odottaa, koska leikkaus olisi ohi. Minulle kyllä kerrottiin, mitä milloinkin tehtiin, mutta loppupuolella taisi olla intensiivisemmän toiminnan aika, enkä halunnut häiritä kyselemällä.

Lopulta kaikki oli valmista, sitten alettiin poistaa leikkausliinoja. Kiittelin tiimiä ja menin käytävälle, jossa hoitaja tuli poistamaan suojukset.

Kahvia ja kotihoito-ohjeet

Palasin toimistoon, jossa sain kahvikupillisen. Samassa tilassa oli muitakin lähtijöitä, joten yksi hoitaja kertasi sanallisesti vielä kotihoito-ohjeita, jotka sai myös kirjallisina mukaansa. Silmätippoja viisi kertaa päivässä, ei saunaa, hiustenpesua, kuntoilua, eikä yli viiden kilon taakkojen kantamista viikon/kahden viikon aikana.

Nyt tiedän siis itsekin, että leikkaus on todellisuudessa ja koettuna paljon helpompi kuin mitä etukäteen kuvittelin ja pelkäsin.

Muut sairaalaretkeni:

Sairaalaretkiä I: Heideken

Sairaalaretkiä II: Tyks, Pulssi ja Paimion parantola

Sairaalaretkiä III: Kirurginen sairaala

Normaali