Juomakulttuuri, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen, Nähtävyys

Oluen ystävänä Irlannissa

Irlantilainen juomateollisuus ja -kulttuuri jo tehnyt sen, missä ruokamatkailu on vasta alkutekijöissään. Kukapa ei tietäisi Irlannin lahjoja kaikille janoisille; olut ja viski lienevät suosituimmat.

Lokakuisella Irlannin matkallani perehdyin myös näihin paikallisiin juomiin. Siispä sláinte, kuten irlantilaiset sanovat ‒ terveydeksi.

Tässä ensimmäisessä postauksessa aiheena on olut, toisessa viski ja kolmannessa gini. Tässä otan esiin vain Killarneyssä tehtävän artisaanioluen ja maineikkaan Guinnessin. Irlannin oluttuotanto on kuitenkin monipuolista ja pienpanimot ovat sielläkin yhä suositumpia kuten myös Suomessa.

Legendaarista olutta Killarneyssä

Vanhassa kivennäisvesitehtaassa Muckross Roadilla Killarneyssä sijaitseva Killarney Brewing Company jatkaa välillä jo hiipumaan päässeitä paikkakunnan panimoperinteitä. Yrityksen taustalla ovat Paul Sheahan, Tim O’Donoghue and Liam Healy. Panimon missiona on nostaa oluen laatu uudelle tasolle ja lisätä juoman arvostusta.

Panimon sloganina on The Legend is in the Brew. Tuotteissa on niin ale-, stout- kuin lager-oluitakin. Ne on nimetty paikallisten myyttien ja tarinoiden mukaan: vakio-oluet Devils Helles: Lager, Golden Spear: Blonde Ale, Scarlet Pimpernel: IPA, Casey Brothers: Extra Stout, Rutting Red: Irish Red Ale sekä kausioluet Spailpín Saison: Belgian Farmhouse Ale, Brazen Banshee: Oktoberfest Marzen ja Christmas In Killarney: Belgian Dark Ale.

Killarney Brewing Companyn tuotevalikoimaa.

Panimoon on matkaa Killarneyn keskustasta noin viiden minuutin kävelyn verran. Killarney Brewing Company järjestää vajaan tunnin kestäviä kierroksia päivittäin alkaen kello 15.30 ja se suosittaa tekemään etukäteisvarauksen. Tutustumisen hinta on 12 euroa. Kierroksia järjestetään myös tilauksesta.

Panimossa tiloissa voi järjestää myös juhlia ja yritystilaisuuksia.  Myymälästä voi hankkia matkamuistoja, muun muassa t-paitoja, pipoja ja taskumatteja.

Killarney Brewing Company oli kutsunut TBEX-matkabloggaajat tutustumaan oluen valmistukseen ja panimon tuotteisiin. Juomien lisäksi tarjolla oli herkullisia pizzapaloja. Yritysvideokin nähtiin, totta kai, eikä ollutkaan hullumpi.

Guinness Storehouse vierailukohteena

Kansallisoluena tuntuu olevan tumma Guinness, jota tarjotaan pubissa kuin pubissa. Se lienee maailmanlaajuisesti tunnetuin stout-tyyppinen, tumma pintahiivaolut. Sitä on valmistettu vuodesta 1759 lähtien Dublinissa, Irlannissa, joskin nykyisessa olomuodossaan vuodesta 1820.

Alkon luonnehdinnan mukaan ”stout on roteva ja luonteikas pintahiivaolut, jonka väri ja vahva maku ovat peräisin tummiksi paahdetuista mallaslaaduista. Paahdetussa aromissa voi aistia myös leipää, mämmiä, kahvia ja tummaa suklaata.” Guinnessia maistettuaan tuo kuvaus tuntuu osuvan kohdilleen. Voipa olla, että tämä olut on sellainen, että siitä joko pitää tai ei pidä. Minä maistelin sitä mielelläni.

Guinness Storehouse -vierailukeskus St. James’s Gatessa, Dublinissa, on yksi kaupungin suosituimmista turistikohteista. Siellä en valitettavasti ehtinyt käydä lyhyen oleskeluni aikana, mutta tutustuin aiheeseen esitteiden ja sivujen avulla.

Vierailukeskuksessa voi maistella oluita sopivine ruokineen useammassakin ravintolassa. Connoisseur Bar tarjoaa useiden olutlaatujen maistelua asiantuntijan johdolla. Tähän täytyy tehdä varaus etukäteen. Guinness Academy opettaa täyttämään lasin oikeaoppisesti.

Vierailukeskuksessa voi myös tutustua tämän oluen yli 250-vuotiseen historiaan, valmistukseen ja Guinness-mainoksiin kautta aikojen. Kaupungin korkeimmalla sijaitsevassa pubissa, Gravity Barissa, voi nauttia lasillisen ja ihastella näköalaa Dubliniin.

Keskus on auki päivittäin paitsi pitkäperjantaina ja joulunpyhiä. Pääsymaksu on aikuisilta 25 euroa.

The Temple Bar Dublinissa on toiminut vuodesta 1840.

Kuinka Guinness kaadetaan?

Arbutus Hotel Killarneyssä sijaitseva Buckley’s Bar oli kutsunut matkabloggaajia harjoittelemaan oluen laskemista hanasta eikä suinkaan minkä tahansa oluen, vaan tietysti Guinnessin. Olutta valutetaan ensin vajaa tuopillinen. Juoman annetaan laskeutua ja rauhoittua noin kahden minuutin ajan. Vasta tämän jälkeen lasi täytetään reunoihin asti.

Monissa oluissa käytetään hiilidioksidia, mutta Guinnessissa sen tilalla on typpi. Sen ansiosta juoman päälle muodostuu vaalea, pehmeä vaahto. Jos Guinness-tölkkiä ravistaa, kuuluu sisältä hiukan helinää. Se tulee typpikapselista. Kapselin sisältö tulee ulos, kun tölkki avataan ja typpi sekoittuu olueeseen.

TBEX-konferenssin osallistujat saivat laskemansa oluen maksutta, mutta vain laulamalla. Niinpä minäkin kajautin ensimmäisen laulun, jonka sanoja arvelin osaavani: Kalliolle, kukkulalle.

Muistin vain ensimmäisen säkeistön, mutta oli siinäkin tarpeeksi ‒ minulle, joka en koskaan laula julkisesti ‒ ja ehkä myös yleisölle, joka oli onneksi aika vähäinen tuossa vaiheessa iltaa.

Ja kas, onhan tämä varsin sopiva laulu matkabloggaajalle. Tosin vasta nyt minulle selvisi, että tässä laulussa onkin vain yksi säkeistö, joka vain toistetaan kolmesti. Sanathan tulevat suomalaisesta kansanlaulusta, johon Kaj Chydenius on tehnyt sen sävelen, jonka useimmat tuntevat.

Kalliolle, kukkulalle
Rakennan minä majani
Tule, tule tyttö nuori
Jakamaan se mun kanssani
Jollen minä sinua saa
Niin lähden täältä kauas pois
Muille maille vierahille
Etten sua nähdä vois.

Irlantilaispubeissa on helppoa tutustua ihmisiin, nauttia elävästä musiikista kuunnellen tai tanssien sekä ruoasta ja juomasta. Darkey Kelly’s Barissa Dublinissa olivat iltaa viettämässä isä Day (vasemmalla), poika Dean ja ystävänsä Joe.

Guinnessia nautin siellä täällä vierailuni aikana. Nyt tuli todistetuksi sekin, että paikallinen olut on parasta paikallisesti nautittuna, kuten siskoni Jaana totesi taannoin Irlannin matkansa jälkeen. Kotona tölkistä nautittu Guinness tuntuu jotenkin laimeammalta kuin irlantilaispubin hanasta laskettuna. Mutta eihän se pahaa ole täälläkään.

 

Normaali
Juomakulttuuri, Kaupunki, Matkakohde, Matkustaminen, Ruokakulttuuri, Tapahtuma

Ruoka houkuttelee matkailijoita ‒ myös Irlannissa

Jos kauniit maisemat tai eksoottiset kokemukset eivät saa matkailijoita liikkeelle, niin mikä sitten? Ruoka ja juoma voivat olla vetovoimaisia houkuttimia. Kaiken nähneet ja kokeneet matkailijat saattavat kaivata makuelämyksiä paikallisten tuottajien herkkujen parissa.

Parhaita ihmisiä ovat ne, jotka rakastavat ruokaa. Ikkunakoriste erään kahvilan ikkunassa Skibbereenissä.

Joka kolmas suomalainen valitsee ulkomaan matkakohteen ruokatarjonnan perusteella. Näin tekevät erityisesti nuoret, opiskelijat, liikematkustajat, johtavassa asemassa olevat ja pääkaupunkiseudulla asuvat. Kotimaan kohteen ruokatarjonnan perusteella valitsee 27 prosenttia suomalaisista.

Hyvinä ruokamatkailukohteina mainitaan muun muassa Barcelona, Berliini, Praha, Budapest, Lontoo, Tallinna ja Peking. Tiedot ilmenevät vuoden 2017 Matkamessujen Kantar TNS:ltä tilaamasta tutkimuksesta.

Ruokamatkailutrendi on maailmanlaajuinen. Esimerkiksi Irlannissa turistien ruokaan ja juomaan kuluttama rahasumma on noin kaksi miljardia euroa vuodessa, kertoo Fáilte Ireland, Irlannin matkailuorganisaatio.

Suomen suhteen Fáilte Irelandilla näyttäisi olevan hiukan työtä tehtävänä, sillä suomalaiset eivät ole löytäneet vielä vihreää saarta kulinaristisena kohteena. Saaren juomat tunnetaan paremmin, erityisesti oluet ja viskit.

Ruokamatkailualueena West Cork

Lehmillä oli etuajo-oikeus Länsi-Corkin kyläteillä.

Tutustuin matkailualan TBEX-konferenssin yhteydessä järjestetyllä retkellä Länsi-Corkin (West Cork) alueeseen ja ruokatarjontaan. Länsi-Cork on nimetty Irlannin vuoden 2017 ruokamatkailualueeksi (Ireland’s Premier Foodie Destination). Nimityksen antajana on ravintolayhdistys Restaurants’ Association of Ireland (RAI) yhdessä vakuutusyritys FBD Insurancen kanssa.

Perusteluissa mainittiin Länsi-Corkin alueen tapahtumat kuten vuosittainen, syyskuussa järjestettävä monipuolinen kokonaisuus Taste of West Cork Food Festival ja Cork Character Cafes -yhteisö kuten myös se ylpeys ja intohimo, jolla paikalliset tuottajat ja kauppiaat suhtautuvat omiin ruokatuotteisiinsa.

Tarjolla oli myös paikalliseen ruokatarjontaan ja -tapahtumiin liittyviä esitteitä.

Kisan kakkoseksi tuli Boyne Valley, kolmanneksi Kilkenny, neljänneksi Kinsale ja viidenneksi West Waterford.

Kalbo’s Café oli laittanut pöydän koreaksi.

Bussilastillinen matkabloggaajia ajettiin päiväretken aikana Killarneysta Corkiin. Matkan varrella oli Skibbereenin kaupunki, jossa meille esiteltiin paikallisten tuottajien elintarvikkeita eräänlaisilla pienoismessuilla Uilinn Art Centren sisäpihalla. Samassa pihassa oleva Kalbo’s Café tarjosi maistiaisia.

Matkabloggaajille maistuivat pöytien antimet aamuisen bussimatkan jälkeen. Muistilehtiöihin kirjoitettiin tietoja tuottajista ja heidän elintarvikkeistaan ja kamerat räpsyivät. Tarjolla oli muun muassa savustettua kalaa ja ankkaa, paikallisia makkaroita (black pudding, verimakkara ja white pudding), kuivalihaa ja piiraita.

Avril Allshire-Howe

Avril Allshire-Howe Rosscarbery Recipes -perheyrityksestä esittelee osaa tuotevalikoimasta: kuivalihaa ja black pudding -verimakkaraa.

Ravintoloista esittäytyivät Pilgrim’s Rosscarberyn ja Mews Restaurant Baltimoren kylästä. Viimeksi mainittu esitteli raaka-aineenaan käyttämiään villiyrttejä ja leviä.

Mews-ravintola houkutteli Baltimoreen. Yksi ravintolan omistajista, Luke Matthews (vas.) ja ravintolan pääkokki Ahmet Dede (oik.), joka on lähtöisin Turkista.

Mews käyttää annoksiinsa myös muita meren antimia kuin kaloja.

Ruokamarkkinoilta matka jatkui Fields of Skibbereen -markettiin, joka on myös vahvasti lähiseudun tuottajien asialla.

Vietin viikon Irlannissa ja sain pelkästään hyvää ruokaa, juomista nyt puhumattakaan. Ja tiedättehän, kuinka käy, kun antaa pikkusormen…Tekisi mieli nähdä Irlannin rannikkokaupunkien kalaravintoloita ja viettää aikaa ruokafestivaaleilla.

Normaali
Kaupunki, Matkakertomus, Matkustaminen, Ruokakulttuuri

Kuinka tavallisesta marketkäynnistä tehtiin bloggaritapahtuma?

Fields of Skibbereen -kauppa isännöi kansainvälistä bloggaajajoukkoa irlantilaiseen tyyliin. Ohjelmassa oli päivittäistavarakaupan toiminnan esittelyä ja maistiaisia.

Osana Killarneyn matkabloggarikonferenssia oli yhden päivän retki West Corkiin. Bussimme lähti Killarneystä ja ajoi aamupäivällä Skibbereeniin, pieneen Corkin kreivikunnassa sijaitsevaan kaupunkiin. Sen asukasluku on noin 2 500.

Skibbereen tarkoittaa pientä venesatamaa, Little Boat Harbour. Kaupungin halki virtaakin Ilen-joki, joka yhtyy mereen noin 12 kilometrin matkan jälkeen.

Skibbeleenissä tutustuimme West Corkin alueen ruokatuotantoon ja kävimme myös paikallisessa marketissa nimeltään Fields of Skibbereen. Se on yli 80 vuotta toiminut perheyritys, jonka johdossa on jo kolmas sukupolvi, yli 50 vuotta elintarvikekauppaa pitäneen John Fieldin tytär Ruth Field ja hänen miehensä Adam. Liike sijaitsee osoitteessa Main Street. Myymälän lisäksi asiakkaita palvelee kahvila.

Kaupan isäntäpariskunta esitteli oman leipomon tuotteita.

Liike on mukana SuperValu-ketjussa. Marketissa on noin 150 työntekijää ja se tunnetaan hyvästä asiakaspalvelusta. Kauppa on saanut työstään monia huomionosoituksia.

Ruth ottikin meidät vastaan ja lähti esittelemään valtakuntaansa. Kaupassa on oma leipomo, joka valmistaa niin leivät kuin konditoriatuotteet. Saimme maistaa kaupan omaa leipää. Tuoretuotteiden osuus on korkea, 39 %. Valikoimassa suositaan lähialueen tuottajia, joihin liikkeellä on pitkäaikaiset suhteet.

Kaupan vihannekset kasvavat lähialueilla – no, ehkä eivät sentään appelsiinit.

Myyjät maistattivat myös kalaa, juustoa ja lihatuotteita. Kalatiskin esillepano oli näyttävää ja market onkin voittanut parhaan kalatiskin palkinnon Best Fresh 2017 -kilpailussa.

Eri osastojen vastaavat olivat esillä kasvoillaan ja nimillään paikallisen asiantuntemuksen edustajina.

Kalatiski oli täynnä merenantimia joko sellaisenaan tai valmistettuina tuotteina.

Bloggarit kiertelivät kauppaa, kyselivät myyjiltä, ottivat kuvia ja kirjoittivat muistiinpanoja. Henkilökunnan innokkkuus ja ylpeys omasta työstä välittyi vieraille. Tämä ei ole mikä tahansa supermarket, vaan asialleen, ruoalle ja asiakkaille, omistautunut yhteisö.

Ole hyvä, maista.

Lihatiskin myyjät työskentelivät asiakkaiden nähtävillä.

Kierros päättyi alkoholituotteisiin ja kunniapaikalla ovat oman alueen viskit: The Pogues ja West Cork. Myös Irlannin Guinness-olut on hyvin esillä. Saimme pienet viskimaistiaiset muovimukeista ja pikkupullot mukaamme.

Juomaosastollakin oli laajat valikoimat.

West Cork -viskiä erilaisina pullotteina.

 

Normaali

Matkakertomus, Matkakohde, Valokuva

Killarneyn taivas

Kuva

Matkakertomus, Matkakohde, Puisto, Valokuva

Penkki, puu ja puistotie Killarneyssä

Kuva
Bloggaus, Matkakertomus, Tapahtuma

Ensimmäistä kertaa matkabloggareiden konferenssissa

TBEX Ireland -konferenssin avajaisiltaa vietettiin Killarneyn raviradalla. Ohjelmassa on tutustumista paikallisiin ruoka- ja juomatuotteisiin, hevosiin sekä irlantilaiseen tanssiin ja musiikkiin. Minäkin pääsin kameran toiselle puolelle; kuvanottajan nimeä en tullut kysyneeksi.

Millaista on matkabloggareiden konferenssissa? Kuinka ensikertalainen pärjää? Mitä konferenssista jää mieleen?

Osallistuin lokakuun alussa TBEX-konferenssiin. Se on matkabloggareiden ja -toimittajien, sosiaalisen median sisällöntuottajien sekä matkailuyritysten maailman laajin konferenssi- ja verkostoitumistilaisuus.

Huomasin viime vuonna liian myöhään, että heinäkuun puolessa välissä järjestettiin TBEX-konferenssi Tukholmassa. Kun en sinne ehtinyt, päätin järjestää itseni tämän vuoden Euroopan konferenssiin. Ilmoittauduin Killarneyssä, Irlannissa pidettävään tapahtumaan jo keväällä. En ole aikaisemmin käynyt vihreällä saarella ja Dublinkin oli näkemättä.

Kolme konferenssia vuosittain

Killarney toivotti tervetulleeksi TBEX-konferenssiin isolla kyltillä konferenssikeskuksen ulkopuolella.

TBEX-toiminta (The Future of Travel Media) on alkanut pienimuotoisesti vuonna 2009 ja se on kasvanut maailman suurimmaksi matkailualan yhteisöksi. Konferensseja järjestetään vuosittain Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa ja niihin osallistuu noin 600‒800 ihmistä.

Eniten kävijöitä tulee Pohjois-Amerikasta, 52 %, Euroopasta 30 % ja muualta maailmasta 18 %. Aikaisempien konferenssien kävijöistä 55 % on naisia ja 45 % miehiä. Osallistujista 35 % on 20‒29-vuotiaita, 48 % 30‒39-vuotiaita, 14 % 40‒49-vuotiaita ja 3 % yli 50-vuotiaita. Äkkiseltään sanoisin, että Killarneyn konferenssissa oli mukana reilusti enemmän varttuneempaa väkeä, minäkin siinä joukossa.

Konferenssiin osallistuminen maksoi noin 200 euroa. Sillä sai kahden päivän ohjelman aterioineen ja iltatilaisuuksineen sekä mahdollisuuden päivän Killarneyn retkeen ja yhteen lähiympäristön retkeen ennen tai jälkeen konferenssin. Kustannuksia tuli tietysti hotellimajoituksista ja lento- ja junamatkoista.

Paikkakunnalla järjestettiin paljon tervetulojuhlia paikallisissa pubeissa ja Killarney Brewing Company -panimossa. Tarjolla oli myös kiertoajelu kummitusbussin kyydissä. Lisäksi paikkoja oli tarjolla myös useamman päivän retkiin, jonne valittiin hakemusten perusteella.

Avajaistilaisuudessa Killarneyn raviradalla oli jättimäinen näyttö tervetuliaistoivotuksineen. Ruokaa, juomaa ja ohjelmaa riitti muutamaksi tunniksi.

Konferenssi järjestettiin Ireland´s National Events Centre INECissä, Killarneyssä. Samassa yhteydessä toimii The Gleneagle Hotel, jossa yövyin.

Ei yhdestä puusta veistettyjä matkablogeja ja -bloggareita

Konferenssissa kävi ilmi se, että matkabloggarit ovat kaikenikäisiä nuorista senioreihin, tulevat kaikista maanosista ja fyysiset esteetkään eivät heitä rajoita: mukana oli yksi sokea ja yksi pyörätuolissa kulkeva bloggari.

Matkablogit jakautuvat myös eri aihepiireihin: on muun muassa luksus-, reppureissaaja-, lapsiperhe-, seniori-, kylpylä-, business-, eko-, taide- ja kulttuurimatkailu- sekä säästö- ja ruokamatkablogeja. Osa blogeista lienee väljemmin rajattuja kuten omakin blogini on.

Osa blogeista ja vlogeista on tekijöilleen ammatti ja toimeentulon lähde, osalle harrastus. Konferenssiohjelmassa oli myös mahdollisuus bloggareiden ja matkailualan yritysten edustajien tapaamiseen (Speed Networking).

Bloggarit saattoivat varata kahdeksan minuutin esittäytymis- ja neuvottelutapaamisen kiinnostavien matkailubrändien kanssa ja yritykset markkinoivat toimintaansa. Osallistuminen oli bloggareille maksutonta, mutta yrityksille maksullista. En hakeutunut näihin tapaamisiin, koska blogini on vielä harrastus ilman yritysyhteistyötä.

Konferenssipäivien aikana käytiin monia yhteistyöneuvotteluja.

Katso video TBEX Ireland – They Came, They Saw, They Created Content (kesto 2 minuuttia 31 sekuntia).

Hengenheimolaisten tapaaminen

Oli hienoa tavata bloggareita eri puolilta maailmaa. Juttelimme ja vaihdoimme käyntikortteja ja muutaman kanssa pidämme nyt yhteyttä. Muita suomalaisia en tavannut konferenssissa.

Konferenssiesityksistä sain uutta tietoa muun muassa bloggaamisesta, sosiaalisesta mediasta, valokuvaamisesta ja kuvien käsittelystä sekä vinkkejä matkoista kirjoittamiseen ja yritysyhteistyöhön.

Ciaran Blumenfeld Hashtracking.comista oli yksi konferenssin esiintyjistä. Oikealla olevan herra tuli pyynnöstä lavalle havainnollistamaan sisällöntuottajan tehtäväkenttää ‒ jongleerauksella.

Tein myös pienimuotoista promootiotyötä kotikaupunkini Turun puolesta ja annoin uusille tuttavuuksille VisitTurku-markkinointimateriaalia.

TBEX-matka tarjosi paljon aineistoa blogijuttuja varten. Joitakin juttuja on vielä tulossa Dublinista, Killarneystä ja West Corkin retkeltä.

TBEX-konferenssi oli kaikin tavoin onnistunut tilaisuus, joka opetti paljon ja laajensi maailmakuvaani. Parasta oli ehkä se, että maailmassa on niin paljon ihmisiä, joilla on sama mielenkiinnon kohde kuin itselläni ‒ kuulumme heimoon, joka on ominaisuuksiltaan hyvinkin heterogeeninen, mutta ytimeltään yhtenäinen. Kaikilla on kiinnostusta kuvaamiseen, kirjoittamiseen ja maailman tutkimiseen.

Konferenssin lounaat olivat aikamoisia joukkoruokailutilanteita, sillä pöytien ääressä oli noin 850 osallistujaa.

Ensi vuonna Zimbabwe ja Yhdysvallat

Nyt kun olen saanut ensimmäisen, upean ja antoisan kokemuksen TBEX-konferenssista, tekee tietysti mieli lisää.

Ensi vuonna konferenssipaikkoina ovat heinäkuussa Rainbow Towers Hotel & Convention Centre, Harare, Zimbabwe Afrikassa ja syyskuussa Museum of Glass, Finger Lakes Wine Country, New York Yhdysvalloissa.

Euroopan konferenssipaikkaa ei ole vielä julkistettu ja sitä tässä odottelenkin jännityksellä. Mielelläni osallistuisin siihen.

 

 

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde

Vuorien ja järvien Killarney

Killarney on luonnonkauneudestaan kuuluisa paikkakunta Kerryn maakunnassa, Irlannissa. Sieltä löytyvät maan korkeimmat vuoret, järvialue kansallispuistoineen sekä kartanoita ja linnoja laajoine puistoineen. Alue on houkutellut matkailijoita jo yli 250 vuoden ajan.

Vuorinäkymää Killarneyssä.

Tutustuin paikkakuntaan osallistuessani matkabloggareiden TBEX-konferenssiin lokakuun alussa. Kahden konferenssipäivän lisäksi ohjelmassa oli iltarientoja sekä tutustumisretkiä niin Killarneyyn kuin myös muuhun Irlantiin.

Paikkakunnalle pääsin junalla Dublinista. Matka keski kolmisen tuntia ja junaa piti vaihtaa kerran Mallow-nimisessä paikassa.

Killarney (irlanniksi Cill Airne) toivottaa tervetulleeksi.

Jos haluaa nähdä panoraamanäkymän Killarneyyn, voi mennä Aghadoeen. Siellä olevan hautausmaan yläpuolelta on näkymä idän The Paps -vuorista lännen The Ring of Kerry -vuorille. Maiseman katselun sanotaan virkistävän niin henkistä kun fyysistä hyvinvointia.

Killarney tarjoaa mahdollisuuksia monenlaiseen ulkoiluun ja urheiluun, kuten patikoimiseen ja vaeltamiseen, ratsastukseen, golfiin, pyöräilyyn, veneilyyn, purjehtimiseen ja kalastukseen.

Killarneyyn voi tutustua myös hevoskärryillä (jaunting cars), joita näkee usein kulkevan kaduilla ja puistossa ‒ kavioiden kapseesta kuulee niiden lähestyvän. Kärryt pääsevät niihin paikkoihin, joihin ei voida ajella moottoriajoneuvolla. Hevoskärryt olivat aikoinaan perheiden kulkupelejä. Niitä näkee myös Dublinin kaduilla, tosin hiukan eri mallisina.

Hevonen kärryineen odottelemassa turistiasiakkaita ajelulle pitkin Killarneyn katuja.

Killarneystä löytyy myös monia huvttelu- ja virkistysmahdollisuuksia ravintoloineen, pubeineen, diskoineen, yökerhoineen ja teattereineen. Ireland´s National Events Centre (INEC) tarjoaa konsertteja ja toimi myös TBEX-konferenssipaikkana.

Killarneyssä on myös oma panimo, Killarney Brewing Company, joka tuottaa useita olutlaatuja. Se sijaitsee Muckross Roadilla, viiden minuutin matkan päässä kaupungin keskustasta. Me matkabloggarit saimme tutustua panimon toimintaan ja maistella sen tuotteita pizzapalojen kera maanantain Tervetuloa Killarneyyn -illan aikana.

Muckross House ja Killarney House

Killarneyssä voi tutustua myös kahteen kartanoon puistoineen. Ne ovat Muckrossin niemellä sijaitseva Muckross House ja keskustassa sijaitseva Killarney House.

Muckross House rakennettiin vuonna 1843. Ensimmäinen omistaja oli parlamentin jäsen Henry Arthur Herbert. Erinäisten omistajavaihdosten myötä alueesta tuli Bourn Vincent Memorial Park, joka on osa Killarneyn kansallispuistoa. Alueeseen kuuluu myös kolme perinteistä maatilaa, joihin pääsee tutustumaan maksua vastaan kuten myös Muckross Houseen. Puutarhaan voi tutustua maksutta.

Puistosta löytyy monenlaisia kävelyreittejä. Muckross Housesta lähtee kolme vaellusreittiä, joita ovat Arthur´s Young´s Walk (noin 4 km), Mossy Woods (noin 2 km) ja The Old Boathouse (noin puolen tunnin kävelyreitti). Puistosta löytyy myös Blue Pool Nature Trail näkövammaisille.

Muckrossin kylästä lähtee Clogheree Blue Pool (noin tunnin reitti). Tora Mountain Scenic Trail kulkee vuoristossa, jossa voi ihailla Tora Waterfallia, vesiputousta, joka ryöppyää noin 20 metrin korkeudelta.

Killarney Experience -päivämme alkoi Killarney Housesta, josta jatkoimme puutarhan kautta kansallispuistoon.

Kolmen järven kansallispuisto

Killarneyn läpi virtaava joki on nimeltään The Flesk River.

Kansallispuisto laajuus on noin 10 236 hehtaaria. Korkeimman Carrantuohill-vuoren huippu on noin 1 040 metrissä. Alueen vesistö jakautuu kolmeen järvialueeseen, joita ovat Lough Leane/Lower Lake, Middle Lake ja Upper Lake.

Kansallispuistossa asustaa joukko eläimiä, kuten kettuja, mäyriä, saukkoja, jäniksiä ja haukkoja. Puistossa voi nähdä myös saksan- ja japaninhirviä.

Hirviurokset kylpevät mutalammikoissa ennen kuin ne lähestyvät naarasta ‒ tämä kuulemma lisää niiden viehätysvoimaa. Hirvien lähettyville ei kannata mennä varsinkaan kiima-aikoina. Kuulemma joku innokas valokuvaaja joutui pakenemaan hurjistunutta eläintä puuhun ja viipymään siellä useamman tunnin.

Kansallispuiston kasvillisuus on myös rikasta monine puulajeineen, pensaineen ja muine kasveineen. Yksi puista on euroopanmarjakuusi, jonka kävyt muistuttavat punaisia marjoja. Koko kasvi on tappavan myrkyllinen ihmiselle ja monille eläimille. Linnut voivat kuitenkin syödä marjoja. Hyöty on molemminpuolinen ‒ linnut saavat ravintoa ja puut saavat marjansa leviämään. Linnun ruoansulatuselimistön läpi kulkeneet marjat itävät paremmin kuin muilla tavoilla levinneet. Ihmeellinen on luonnon kiertokulku.

Retkiä lähiympäristöön

Killarneystä voi lähteä myös monelle päiväretkelle. Ring of Kerry tai toiselta nimeltään Grand Atlantic Coast Tour on pituudeltaan 179 kilometriä. Reitin paikkakuntia ovat Killorglin, Sneem, Waterville, Cahersiveen ja Glenbeigh. Retkien kohteina ovat myös Killarneyn alue ja Dingle Peninsula.

Ross Castle jäi näkemättä

Lower Laken rannalla on linna, Ross Castle. Se sijaitsee Rossin saaressa, jonne pääsee kävellen ja pyöräillen. Ross Castlen rakensivat normannit vuonna 1340.

En ehtinyt käymään linnassa, jota minulle suositteli sähköliikkeen vanha herrasmiesmyyjä. Hän sanoi: ”Älä lähde kotiin käymättä Ross Castlessa.”

Sain vain pienen aavistuksen kaikesta siitä, mitä on tarjolla Killarneyn alueella ja Irlannissa. Merikin jäi näkemättä ja Irlannin länsirannikon Wild Atlantic Way. Vihreälle saarelle on siis palattava jonain päivänä.

Normaali