Laskeuduttiin Leville

Kolmen päivän matka Leville oli kaltaiselleni Lappia huonosti tuntevalle yleissivistävä monellakin tavalla, joskaan pohjoinen ei vielä minua saanut pauloihinsa.

Lappi on monen etelän ihmisen mielipaikka, jonne palataan vuodesta toiseen lomailemaan hiihdon, laskettelun, mökkeilyn ja iltamenojen parissa. Olen myös kuullut tarinoita, joissa Lapinkävijä hurahtaa kerrasta paikkaan ja muuttaa sinne koko elämänsä.

Minulle pohjoinen on jäänyt etäiseksi; pari pientä reissua sinne olen tehnyt, mutta vielä en ole jäänyt koukkuun. Lyhytkin matka oli kuitenkin antoisa ja yllättävän monenlaista siellä ehti näkemään ja kokemaan.

Matka alkoi Helsingistä maanantaiaamuna Norwegianin lennolla Kittilään. Tai oikeastaan se alkoi jo edellisenä iltana, sillä kello neljän bussi Turusta Helsinki-Vantaan kentälle ei ollut kutsuva vaihtoehto.

Valitsin yöpymispaikaksi Clarion Hotel Helsinki Airportin, koska halusin nähdä tämän lokakuussa 2016 avatun hotellin ja tiesin, että sieltä pääsee kätevästi vain yhden juna-aseman välin matkaamalla lentokentälle.

Immelkartanossa järven rannalla

Olen aikaisemmin tehnyt jutun Norwegianin peräsimiin ikuistetuista pohjoismaisista merkkihenkilöistä. Matkalla Kittilän koneeseen ehdin tarkistaa, kuka heistä oli nyt kyydissä. Hän oli ruotsalainen 1800-luvun alkupuolella elänyt kirjailija Fredrika Bremer. Lento kesti noin tunnin ja 20 minuuttia.

Kittilän kentältä saimme taksikyydin Levin keskustaan. Keittolounaan nautimme Levi Hotel Span ravintolassa. Iltapäivällä oli pari tuntia aikaa ihmetellä Levin keskustassa, jossa oli ravintolaa, pubia ja myymälää vieri vieressä. Laskettelurinteessä oli vilkasta.

Mutkamäkeä tarjolla. Leviltä löytyy 43 rinnettä.

Kartta Levin rinteistä.

Kävin nauttimassa vielä kaakaon Levi Hotel Span tiloissa sijaitsevassa Classic Pizzassa ennen paluutani majoitukseen.

Classic Pizzan sisustuksessa oli käytetty kekseliäästi kuohuviinipulloja.

Majapaikkamme oli Immelkartanossa, joka sijaitsee Immeljärven rannalla. Käytössämme oli iso talo, jossa oli useampia huoneita ylä- ja alakerrassa. Osa matkalaisista nautti illemmalla kartanon saunasta, avantouinnista ja paljusta.

Immelkartanon 280 neliömetrin suuruiseen hirsiseen päärakennukseen majoittuu 8-20 henkeä.

Immeljärven sauna ja kylpytynnyreitä. Myös avantoon pääsee kastautumaan.

Estradilla Matti ja Teppo sekä karaokelaulajat

Joikussa pidetään huolta artisteista – tarjolla on jopa oma suksiteline.

Yhteisen iltapalan jälkeen tilasimme pari taksia ja lähdimme tutkimaan, kuinka turkulaisveljekset Matti ja Teppo saivat vauhdin kiihtymään Levi Spa Hotellin Joiku-musiikkiravintolassa. Heidän keikkansa alkoi klo 23. Sitä odotellessa oli aikaa käydä katsomassa, kuinka alakerrassa sujui karaoke.

Sujuihan se ja valtavan ja käsittämättömän suosittua laulaminen on; karaokejono oli puolentoista tunnin pituinen. En laula muutoin kuin joskus itsekseni, mutta karaoken katsominen ja kuunteleminen on kiinnostavaa. En lakkaa hämmästelemästä sitä, kuinka ujot ja estyneet suomalaiset haluavat esiintymään yleisön eteen ‒ oli sitten lauluääntä tai ei.

Karaoke on kätevä vaihtoehto myös ravintoloille; itsepalvelu on ulotettu myös illan viihdeohjelmiin. Palkkaa pitää maksaa vain karaokeisännälle tai -emännälle, ei kokonaiselle orkesterille.

Matin ja Tepon vuoro tuli ajallaan. Paikalla oli paljon tanssijoita ja innokkaimmat ihailijat pakkautuivat lavan eteen. Me lähdimme kuin Tuhkimot ikään puolenyön maissa, koska halusimme saada jonkinmoiset unet ennen seuraavaa päivää. Ne klassisimmat kappaleet tulivat varmaan vasta toisella esiintymisellä.

Talvista luontoa Muotkavaarassa

Tiistaina iltapäivästä oli aikaa omille riennoille. Muoniossa asuva ystäväni Eija tuli hakemaan minut Immelkartanosta ja suuntasimme ensin Marian kappeliin tapaamaan siellä päivystämässä ollutta Marja-ystävää. Saimme tutustua kappeliin, josta olen tehnyt oman jutun.

Jatkoimme Eijan kanssa matkaa Muotkavaaraan ja Tunturilapin Tuville, joita Eija vuokraa miehensä Jussin kanssa Jerisjärven rannalla. Heillä on tarjolla seitsemän 2‒4 hengen hirsimökkiä.

Mökeissä voi kokea Lapin luonnonrauhaa ja viettää vaikka omaa retriittiä. Jos haluaa käydä tuntureilla, kaikki Länsi-Lapin tunturit ovat alle 30 minuutin ajomatkan päässä: Olostunturi 12 km, Yllästunturi 30 km, Pallastunturit 30 km ja Levitunturi 40 km.

Palveluja ei ole lähellä, mutta isäntäväki auttaa tarvittaessa autottomia vieraitaan kauppareissujen kanssa.

Kävimme Eijan kanssa pienellä lenkillä, jonka aikana pääsin näkemään kevättalvista Lapin luontoa. Kävelimme hiukan matkaa myös Jerisjärven jäällä. Aurinko oli pehmentänyt lumen pintaa, joka paikka paikkoin upotti nilkkoihin asti. Näimme muun muassa Pallastunturit ja niiden vieressä Keimiön. Tunnelma oli rauhallinen ja koin jotain sellaista, jota Leviltä ei löytynyt.

Jerisjärvellä.

Ihkusta Hulluun Poroon

Levillä on monenlaista iltamenopaikkaa. Tunnetuin niistä lienee Wanha Hullu Poro, jossa osa ryhmästämme halusi välttämättä käydä ihan vain sen maineen perusteella. Kilpailijoitakin tälle Levin menopaikalle on tullut, joista yksi on Ihku-niminen karaokebaari ja yökerho.

Olin Ihkussa alkuillasta, jolloin oli vielä vapaita istumapaikkoja. Varasinkin pöydän aivan karaokelavan vierestä sinne tulossa oleville ryhmäläisimme. Esiintyjiä riitti täälläkin, mutta ei niin pitkäksi jonoksi asti kuin Joikussa. Alakerrassa oli stand up -esityksiä.

Ryhmäni tuli paikalle ja seurasimme hetken laulajia. Hullun Poron kutsuhuuto kantautui kuitenkin Ihkuun asti ja lähdimme sinne. Olimme paikan ainoat asiakkaat. Pete Parkkonen oli esiintymässä Hullu Poro Areenalla puolenyön maissa ja paikalliset lähteet kertoivat, että baariin tulee esityksen jälkeen porukkaa. Emme jääneet sitä odottelemaan, vaan tilasimme paikalle taksin, joka kuljetti meidät majapaikkaamme.

Kätevä Kittilän kenttä

Keskiviikkoaamuna oli kotiinlähdön vuoro. Ehdin aamulla vain hiukan kuvaamaan Immeljärveä ja Immelkartanon pihapiiriä.

Taksi nouti meidät ja matkasimme kohti Kittilän kenttää. Siellä ihastelin kaiken sujuvuutta. Pienellä kentällä ei joutunut odottamaan, vaan tsekkaukset ja turvatarkastukset hoituivat nopeasti. Lentomatkailun rasittavin puoli oli tässä minimoitu.

Kotimatkankin koneesta ehdin tarkistaa peräsimen hahmon. Se oli ruotsalainen taiteilija Karin Larsson, joka tunnetaan parhaiten puolisonsa Carl Larssonin vuoksi.

Lapilla on epäilemättä paljon annettavaa hiihtäjille, laskettelijoille ja yleensäkin talviurheilun ystäville. Myös vaeltajat ja retkeilijät voivat ammentaa elämyksiä erämaaluonnosta. Kesälläkin alueelta löytyy monipuolisia harratusmahdollisuuksia.

Ehkä minäkin kaupunkiin kotiutunut palaan jossain vaiheessa Tunturilapin Tuville retriitinviettoon vaikkapa ruska-aikaan.