Arkkitehtuuri, Matkakertomus, Taiteilija, Tapahtuma, Valokuva

PechaKuchaa Ostravan yössä ‒ ja vähän muuallakin

Olen ollut innoissani PechaKucha-esityksistä heti niihin tutustuttuani. Löysin ilokseni PechaKucha-illan paikallisen musiikkifestivaalin ohjelmasta.

Colours of Ostrava -festivaali Tšekissä 18.‒21.7.2018 oli paljon muutakin kuin musiikkia. Sen yhteydessä järjestettiin kolmatta kertaa kansainvälinen Meltingpot keskustelufoorumi teemalla Ideoita ilman rajoja luentoineen, teatteriesityksineen ja elokuvineen.

Ohjelmassa oli mukana myös PechaKucha Night Ostrava. Kun näin otsikon, niin päätin heti mennä katsomaan.

20 x 20

Niin, mikä PechaKucha? Kyseessä on Japanista lähtöisin oleva erityisesti luoville aloille soveltuva esitysformaatti. Se on saanut alkunsa tokiolaisesta Astrid Kleinin ja Mark Dythamin Klein Dytham -arkkitehtitoimistosta vuonna 2003. Heidän tarkoituksenaan oli luoda tapa, jolla nuoret muotoilijat voisivat tavata, verkostoitua ja esitellä töitään julkisesti. Nimi juontuu japaninkielisestä sanasta, joka kuvaa keskustelun, ”porinan”, ääntä.

PechaKucha -esitys syntyy 20 kuvasta, joita näytetään 20 sekunnin ajan. Esityksen pituus on siis 6 minuuttia 40 sekuntia. PechaKuchan voi toteuttaa ajastettuna PowerPoint-esityksenä.

Tapahtumissa on yleensä muutama kutsuttu tai ennakkoon ilmoittautunut puhuja. Esittäjät ovat usein muotoilun, arkkitehtuurin, valokuvauksen, kuvataiteiden tai muilta luovilta aloilta.

PechaKucha -esitys syntyy ennalta tehdyn esityksen ja niiden kommentoinnin pohjalta. Esittäjältä vaaditaan hyvää etukäteisvalmistelua, sillä jouhevan esityksen kannalta tarinan pitäisi kulkea samassa tahdissa kuvien kanssa. Usein käy kuitenkin niin, että joko sanat loppuvat ennen seuraavaa kuvaa tai kerronta jatkuu vielä, vaikka kuva on jo vaihtunut.

Esittäjän persoonallisuus ja esiintymistapa yhdessä PechaKucha -kuvien kanssa luovat mielenkiintoisen kokonaisuuden. Kiinnostavuus syntyy myös siitä, että esiintyjien ja aiheiden kirjo on laaja. Olen nähnyt kuvia muun muassa tuoli-aiheisista lumiveistoksista, New Yorkin kaupunkiolohuoneista, parkourista, Musiikki-talon suunnitelmista ja erilaisista designtuotteista.

Olen ollut seuraamassa useita esityksiä muun muassa Turussa, Helsingissä, Hangossa ja nyt Ostravassa.

Taidetta ja muotoilua

Ostravan PechaKuchan esiintyjät olivat arkkitehteja, muotoilijoita ja taiteilijoita.

Ester & Josefina (Ester Geislerová ja Josefina Bakošová) ovat nuoria vaatussuunnittelijoita, joiden mallistossa on ainakin t-paitoja, laukkuja ja kenkiä. Laukut on koristeltu applikaatioin.

Eva Urbanová esitteli NILA-nimisen yrityksensä tuotantoa. Heidän valikoimissaan on ekologisesti ja eettisesti valmistettuja asusteita ja sisustustuotteita.

Eliska Podzimkova on prahalainen valokuvaaja, animaattori ja multimediataiteilija, joka ihastui aikoinaan New Yorkiin ja pääsikin opiskelemaan sinne New York Film Academyyn.

ORA on sisustusarkkitehtuuritoimisto, jossa työskentelevät ainakin taiteen maisteri Barbora Hora sekä sisustusarkkitehdit Jan Veisser ja Jan Hora. He ovat suunnitelleet taloja, sisustuksia ja esineitä minimalistiseen tyyliinsä.

Roman Vrtiška ja Vladimír Žák ovat prahalaisia palkittuja muotoilijoita, jotka toimivat arkkitehtuurin, graafisen suunnittelun ja designin parissa. He olivat opiskellessaan vaihto-oppilaina Aalto-yliopistossa Helsingissä. Heidän asiakkainaan ovat olleet muun muassa Adidas, Heineken, Diesel ja suomalaisista Ruukki ja Tammi.

Roman Vrtiška ja Vladimír Žák ja esittelivät suunnittelutöitään.

Patrik Kriššák on prahalainen taiteilija, jolla on ollut useita omia näyttelyitä Tšekissä, samoin yhteisnäyttelyitä. Hän esitti omaa abstraktia taidettaan.

Patrik Kriššákin taide oli värikästä ja akvarellimaista.

Toinen taiteilijaesiintyjä oli Nikolav Bozhinov, jolla oli hiukan poikkeava esitysmuoto. Hänen PechaKuchassaan oli taustana teletappimainen vihreä nurmikko ‒ yksi maailman laajimmalle levinnyt taustakuva Windows XP:stä. Siihen hän lisäsi yksi kerrallaan kuvia lähinnä poliitikoista, kuninkaallisista, taiteilijoista, uskonnollista vaikuttajista ja muista tunnetuista henkilöistä.

Nikolav Bozhinovilla oli erikoisin tulkinta PechaKucha-esityksestä.

PechaKuchaa Helsingissä ja Turussa

PechaKuchasta on tullut maailmanlaajuinen ilmiö ja iltoja vieteään jo 1 000 kaupungissa. Pecha Kuchaa  on ulottautunut myös yliopistoihin ja liike-elämään.

Eri kaupunkien tilaisuuksissa saattaa olla erilainen luonne. Esimerkiksi Helsingissä esiintyjät ovat olleet nimekkäitä henkilöitä ja tilaisuudet ovat maksullisia. Turun tilaisuuksiin on ollut matala kynnys ja esiintyjät ovat olleet ”tavallisia ihmisiä” tunnettujen kulttuuritoimijoiden rinnalla; tilaisuudet ovat olleet maksuttomia.

Turun ensimmäinen PechaKucha-ilta järjestettiin 8.4.2010 Bar Alvarissa. Järjestäjänä oli Turun seudun arkkitehdit SAFA ry.

Ilmoittauduin mukaan Turun toiseen PechaKucha -iltaan kesäkuussa 2010. Esitykseni aiheena oli Aaltoja, arkkitehtuuria ja azulejos. Se koostui Azoreilla otetuista valokuvista aiheinaan vuorotellen meri tai vesi, rakennukset ja portugalilaiseen kulttuuriin kuuluvat azulejos-keramiikkalaatat.

Semiantiikkinen seikkailijatar esitti valokuvia São Miguelin saarelta. Titteli syntyi siitä, kun olin viettämässä 50-vuotispäivääni Azoreilla.

Täma vaaleanpunainen talo Azoreilta oli yksi PechaKucha-esitykseni arkkitehtuurikuvista.

Sittemmin Turun PechaKucha-iltoja on järjestänyt Uuden muotoilun yhdistys ry. Innostus on hiipunut; viimeisin ilta on järjestetty vuonna 2015.

Helsingissä toiminta on jatkunut ja viimeisin tilaisuus on järjestetty tämän vuoden huhtikuussa Helsinki Design Weekin ja Helsingin yliopiston yhteistyönä. He valitsivat yhteensä kymmenen puhujaa luovalta alalta ja tiedemaailmasta. Mukana olivat muun muassa Onar-vaatemerkin perustaja Irene Kostas, digitaalisten aineistojen tutkimuksen professori Timo Honkela, ravintolavisiönääri ja taiteilija Antto Melasniemi, teollisuusmatematiikan professori Samuli Siltanen, infektiosairauksien professori Anu Kantele sekä taiteilija Sophia Ehrnrooth.

PechaKucha on mukana myös 1.9.2018 järjestettävän Hanko Fotofestivalin ohjelmassa. Ruotsinkielisen BioFoto Finland -luontovalokuvayhdistyksen viisi jäsentä esittelee tapahtumassa luontokuviaan PechaKucha-muodossa.

Erilaisiin maailmalla esitettyihin PechaKucha-esityksiin voi tutustua täällä.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde

Kaunis Kansalliskirjasto

Kansalliskirjaston kupolisali on vaikuttava tila.

Kansalliskirjaston kupolisali on vaikuttava tila.

Kansalliskirjastoon voi käydä tutustumassa kuin nähtävyyteen – onhan tämä Carl Ludvig Engelin suunnittelema ja hänen viimeisekseen jäänyt empirerakennus kuulu kauneudestaan ja historiastaan.

Rotundan pyöreitä muotoja.

Rotundan pyöreitä muotoja.

Kansalliskirjaston juuret ulottuvat vuoteen 1640 eli Turun akatemian perustamiseen. Vuonna 1828 akatemia siirrettiin Helsinkiin.

Kansalliskirjasto otettiin käyttöön vuonna 1845. Carl Ludvig Engel ei itse nähnyt rakennusta valmiina, sillä hän kuoli vuoden 1840 toukokuussa.

Gustaf Nyströmin suunnittelema lisärakennus Rotunda valmistui vuonna 1906. Kirjastoa on myöhemminkin laajennettu ja remontoitu useaan otteeseen.

Käyttöön remontin jälkeen maaliskuussa 2016

Kupolinsalin kauniita kattomaalauksia.

Kupolisalin kauniita kattomaalauksia.

Kansalliskirjasto kuoriutui maaliskuussa 2016 kaksi vuotta kestäneen remontin ja sitä edeltäneiden kolmen vuoden suunnittelun jälkeen entistä upeampana.

Peruskallioon louhittua eteistilaa-

Kaikki kirjaston pinnat on puhdistettu ja uudistettu kattomaalauksia myöten. Ne ovatkin upeita ja niistä löytyy tieteenaloihin liittyvää symboliikka.

Perustavampaa laatua olevaa korjausta on ollut muun muassa kattoholvien vahvistaminen ja tilan louhiminen peruskalliosta eteistiloja varten.

Nyt eteisestä löytyy kävijöille säilytyslokerikkoja, jotka toimivat sähköisillä koodeilla. Säilytystilaa ja vaatenaulakoita on myös sisäänkäynnistä oikealla olevassa huoneessa. 1800-luvulla se oli ainut tila, johon kirjaston käyttäjät professoreita myöten pääsivät tutkimaan kirjoja.

Myös wc-tilat ovat uudistuneet.

Kansalliskirjasto on koristeltu muun muassa lukuisilla pylväillä. Kaiteiden koristeissa on käytetty alunperin afrikkalaista päärynäpuuta, uudemmat koristeet ovat samanväriseksi maalattua koivua.

Suurin ja vanhin tieteellinen kirjasto

Tämä aiemmin Helsingin yliopiston kirjastona tunnettu laitos on Suomen suurin ja vanhin tieteellinen kirjasto. Kansalliskirjasto vastaa kansallisen julkaisuperinnön säilyttämisestä, kuvailusta ja käyttöön asettamisesta osana ainutlaatuisten kokoelmiensa kartuttamista. Se toimii myös kirjastokentän valtakunnallisena palvelu- ja kehittämisyksikkönä.

Kirjaston kokoelma on melkoinen: 115 hyllykilometriä aineistoja, kolme miljoonaa kirjaa ja kolme miljoonaa muuta julkaisua. Kirjastossa on kaikki Suomessa painetut ja Suomea koskevat julkaisut vuodesta 1488 alkaen.

Vanha kirja

Kirjasto ostaa 5 000 uutta teosta vuosittain humanistisilta tutkimusaloilta (historia, kirjallisuudentutkimus, filosofia, musiikki, Venäjän ja itäisen Euroopan tutkimus).

Kirjastossa on 30 erikoiskokoelmaa, muun muassa A. E. Nordensköldin kartografinen kirjasto, Monrepos’n kartanon kirjasto ja Japonica-kokoelma.

Uusia vapaakappaleita karttuu vuosittain 400 hyllymetriä. Mukana on muun muassa kirjoja, aikakaus- ja sanomalehtivuosikertoja, musiikkiäänitettä, julisteita, vuosikertomuksia, nuotteja ja karttoja sekä ns. pienpainatteita ja näiden lisäksi sähköisiä vapaakappaleita ja verkkosivuja.

Koti- ja lukusalilainoja kertyi vuonna 2015 noin 380 000 kappaletta. Kirjaston asiakkaista noin puolet on Helsingin yliopiston opiskelijoita, opettajia tai tutkijoita.

Opastettu kierros lukusaleissa ja kirjavarastoissa

Johtaja Liisa Savolainen (vas.) esitteli kirjastoa sisarelleni Jaana Similälle ja minulle.

Johtaja Liisa Savolainen (vas.) esitteli kirjastoa sisarelleni Jaana Similälle ja minulle.

Sain sisareni Jaanan kanssa perusteellisen ja asiantuntevan opastuksen Kansalliskirjastoon, kun sen tutkimuskirjaston johtaja Liisa Savolainen esitteli tiloja niin lukusaleissa kuin kirjavarastoissakin. Pääsimme kurkistamaan satoja vuosia vanhojen kirjojen kansien väliin ja kuulimme kirjaston historiasta ja remontista.

Niin, kirjoja on tosiaan tallella 1400-luvun lopusta lähtien. Ei hullumpi tiedon käyttöliittymä.

Myös Turun palosta 1827 pelastuneita kirjoja löytyy Kansalliskirjaston kokoelmista.

Kirjavarastoja on kirjaston alla neljässä kerroksessa. Sieltä löytyvät monet erilliskokoelmat ja harvinaisuudet inkunaabeita (varhainen, ennen vuotta 1501 painettu kirja) myöten sekä vapaakappalekokoelma. Varastoissa oli kesäisenä päivänä viileän tuntuista, sillä lämpötila on säädetty +17 asteeseen.

Lainaksi lukusaleihin ja kotiin

Lukusalin päädyn ikkunoista virtaa valoa salin käyttäjille.

Lukusalin päädyn ikkunoista virtaa valoa salin käyttäjille.

Kirjastossa on kaksi lukusalia, jonne aineistoja saa lainaksi. Olisikin hauskaa viettää joskus päivä kirjoihin syventyneenä kauniissa lukusalissa.

Kirjaston käyttäjä voi myös uppoutua Rotundan nojatuoleihin, jotka ovat peräisin Helsingin yliopiston konsistorista.

Osan kirjoista saa myös kotilainaan.

Kansalliskirjasto on myös digitoinut laajasti aineistojaan, muun muassa sanoma- ja aikakauslehtiä, kirjoja, pienpainatteita sekä ääniteaineistoja. Aineistoja digitoidaan sekä niiden säilymisen että saavutettavuuden parantamiseksi. Digitoituihin aineistoihin voi tutustua digi.kansalliskirjasto.fi -palvelussa.

Yliopiston päärakennuksen vieressä

Kansalliskirjasto sijaitsee Helsingin yliopiston päärakennuksen vieressä. Sen pääsisäänkäynti on Unioninkadulla vastapäätä Tuomiokirkkoa.

Esteettömän käynnin tarvitsijan kannattaa käyttää sisäpihan puoleista sisäänkäyntiä osoitteessa Yliopistokatu 1. Sisäpihalla on myös invalidipysäköintipaikka.

Heinäkuussa 2016 kirjasto on suljettuna. Kirjaston aukioloajat kannattaa tarkistaa Kansalliskirjaston verkkosivuilta.

Kirjastossa on myös kahvila, joka on auki muina kuin kesäkuukausina.

Kansalliskirjato on koristeellinen lukuisine pylväineen, maalauksineen ja kaiverruksineen.

Kansalliskirjasto on koristeellinen lukuisine pylväineen, maalauksineen ja kaiverruksineen.

Lisää kuvia Kansalliskirjastosta löydät kuvagalleriasta.

Normaali