Mikäs sen sopivampi kesäteatteriesitys matkabloggarille kun Sällskapsresan? Lurensin kesäteatteri Hardomin kylässä Loviisassa vei tälle seuramatkalle.
Matkalaukku ja kamera mukaan ja sitten matkaan!
En olisi tullut lähteneeksi viettämään teatteri-iltaa ilman bloggariystävääni Märtha Vesterbackaa. Hän vinkkasi minulle, citybloggarille, Lurensista ja antoi esityksessä mukana olevan lapinjärveläisen Christina Mickosin yhteystiedot.
Niinpä Christina tuli hakemaan minut maalaisresidenssistäni yhdessä Nellyn, toisen näyttelijän kanssa. Olimme paikalla hyvissä ajoin, sillä näyttelijöiden työt alkoivat tietysti jo paljon ennen esitystä. Minulla oli mukavasti aikaa ostaa lippu ja tutustua avoinna olleeseen Lurensin kartanoon.
Kovan onnen Lurens gård
Vasemmalla kartanon päärakennus ja oikealla vuonna 2000 valmistunut Löjtnantsgården kesäteatterin ja Östra Nylands Ungdomsförbundetin käyttöön.
Lurens gård mainitaan jo 1500-luvulla. Nimi tulee omistajan Luhr– tai Luur-nimestä. 1700-luvulta kartanon omistajaksi tuli Lindforsin suku. Vuonna 1933 Elise Lindforsin testamenttilahjoituksen myötä kartanon sai Pernajan kunta.
Lindforsit olivat menettäneet molemmat poikansa ‒ toisen pienenä ja toisen merimiehenä toimineena nuorukaisena ‒ ja Elise Lindforsin toiveena oli saada kartano vähäosaisten lasten hyödyksi. Erinäisten vaiheiden jälkeen tila tuli Östra Nylands Ungdomsförbundetin käyttöön ja kesäteatteritoimintaan.
Tuli mieleen, että perhetragedian myötä paikallinen kulttuurielämä on saanut hienon tukikohdan. Pihapiirin rakennukset luovat tunnelmallisen tausta näytelmälle ja isojen vaahteroiden alle katetut pitkät pöydät toimivat mainiosti väliaikatarjoiluista nauttimiseen. Kevyen salaattilounaan jälkeen pari knackkorvia maistui herkulliselta.
Näytelmiä jo 1950-luvulla
Lurens on perinteikäs ulkoilmateatteri, jossa on näytelty vuodesta 1958 saakka. Esitykset ovat vaihdelleet lastennäytelmistä musikaaleihin ja yleisömäärät teatterin historian aikana tuhannesta noin 13 000 katsojaan. Joka kesä on aina luvassa jotain uutta ja erilaista.
Lurensissa on pyörivä katsomo, ei tosin katettua. Se on toiminut jo vuodesta 1966, jolloin se oli toinen laatuaan Suomessa.
Kesäkauden jälkeen uuden näytelmän valinta alkaa jo syksyllä ja harjoitukset kevättalvella, kertoi Östra Nylands Ungdomsförbundetin puheenjohtaja Kim Svensksberg. Täytyy ihailla ja kunnioittaa harrastajanäyttelijöitä ja muita teatterin puuhaihmisiä, jotka jaksavat antaa aikaansa ja energiaansa näytelmän luomiseen ja esittämiseen.
Klassikkoelokuvasta musikaaliksi
Sällskapsresan pohjautuu Lasse Åbergin suosittuun elokuvaan vuodelta 1980. Musiikista vastaa Bengt Palmers. Elokuva on saanut Ruotsissa klassikon maineen. Sen pohjalta on tehty musikaali vuonna 2015; mukana oli myös Jacob Skarin. Suomen ensi-ilta näytelmällä oli Lurensissa 30.6.2017. Ohjaajana toimii Oskar Silén.
Stig-Helmer saa terapiaa lääkäri Levanderin lentopelkoklinikalla: ”Jag kan flyga, jag är inte rädd.”
Hotel Flamenco Nueva Estocolmossa Kanariansaariila odottaa jouluturisteja.
Lentokone valmiina matkaan kohti Gran Canariaa.
Suntripin henkilökuntaa paikallisen rantapojan seurassa.
Tarinassa hymyillään lempeästi valmismatkoille. Mukana on tietysti myös rakkaustarina, rikos ja pari viinaanmenevää turistia, joiden matkasta suurin osa menee Pepes Bodega -nimisen baarin etsimiseen.
Pääosassa on leivänpaahdintehtaalla työskentelevä mammanpoika Stig-Helmer Olsson, jota näyttelee Kim Snygg. Naispääosissa ovat Ilona Wiksten Majsanina ja Mirella Pendolin-Katz Sivanin roolissa.
Näyttelijöissä on mukana niin vanhoja konkareita kuin aivan nuoriakin. Uusille näyttelijöille halutaan antaa vastuuta ja onnistumisen iloa. Kokenein lienee 1980-luvulta asti mukana ollut Frej Lindfors viinalle person Robban Söderbergin roolissa.
Osa harrastajateatteritoiminnan viehätystä lieneekin yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen. Upeaa heittäytymistä sekä näyttelemisen ja laulamisen iloa.
Täytyy tunnustaa, että jäisi kyllä minulta väliin, vaikka olenkin aikoinaan ollut kiinnostunut näyttelemisestä ja kansakouluikäisenä pari näytelmää kirjoittanut ja ohjannutkin. Yksi näytelmä taisi kertoa joulupukin lottovoitosta.
Kurkistus naapurikuplaan
Esitys on tietysti ruotsiksi, mutta teatteri toivottaa myös muunkieliset tervetulleiksi. Ohjelmalehtisestä löytyy suomenkielinen juoniselostus. Ja teatterin sanoin: ”Ja musiikki sekä tanssi, jotka ovat tärkeitä osia teatterin näytöksiä, eivät vaadi niin perusteellista kielitaitoa.”
Kaiken kaikkiaan ilta oli mukava ja rikastuttava kokemus. Minulle se oli kurkistus omasta kuplastani naapuriin. Suomenruotsalaisessa kulttuurissa on jotain ilahduttavaa ja lämmittävää.
Olen iloinen siitä, että olen saanut senkin verran kouluopetusta ruotsinkielessä kuin olen ja sittemmin myös opiskeluvuosina. Pysyin kärryillä enimmän osan aikaa ‒ joitakin sanaleikkejä ja vitsejä en ehkä huomannut. Nueva Estocolmon kuulin ensin Nueva Stockholmiksi. Tuli mieleen, että voisi olla hauskaa kerrata ruotsia ja tehdä useamminkin tällaisia kulttuuriretkiä på svenska.
Tack så mycket, Märtha och Christina!
Parasta lähteä nyt 