Kirja, Kirjailija, Kulkuneuvot, Matkustaminen

Haavisto raiteilla

”Yksi kesä. Yksi matka. Yksi Eurooppa.”

Politiikasta tuttu Pekka Haavisto antoi periksi matkakuumeelleen, osti Interrail-lipun ja matkusti Euroopan rautateillä heinä-elokuussa 2018.

Pekka Haavisto esitteli Eurooppa raiteilla -kirjaansa julkistamistilaisuudessa 10.1.2019 Helsingissä.

Opaskirjoja reilaajille

Pekka Haavisto teki ensimmäisen junamatkansa eurooppalaisilla kiskoilla vuonna 1974. Neljän matkan jälkeen hän teki Inter-Rail-opaskirjan ensin omatoimisesti 1977 ja WSOY:n kustantamana 1978. Nuori Eurooppa -niminen opas ilmestyi vuonna 1986.

Oppaat kuluivatkin matkustamisen makuun päässeen nuorison käsissä. Tuolloin ei ollut Internetiä, joten tiedoille ja neuvoille oli tarvetta.

Uhkarohkeasti reppureissaajaksi

Ennen uutta junamatkaansa reilaajien ensimmäiseen sukupolveen kuuluvan Haaviston piti voittaa epäilys: ”Ensin ajatus tuntui uhkarohkealta. Alkaisivatko junan penkit tuntua kovilta? Onko mukavuudenhaluni kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin, että reilaaminen ei onnistu? Ja mitä tututkin sanoisivat, kun heittäisin repun selkääni ja sanoisin lähteväni kuukaudeksi reilille?”pohdiskeli Haavisto aikeitaan.

Tuoreestakin junamatkastaan hän kirjoitti kirjan Eurooppa raiteilla. Sen takakansitekstissä sanotaan: ”Matka maanosamme tulevaisuuteen. Intohimoinen junamatkustaja Pekka Haavisto palaa raiteille. Matkustaessaan Gdyniasta Zagrebiin ja Barcelonasta Berliiniin hän tapaa kanssamatkustajia, kahvilafilosofeja, suunnannäyttäjiä ja uusia eurooppalaisia. Mistä Euroopan eri kulmilla keskustellaan? Mihin maanosamme on menossa?”

Päiväkirja junamatkustamisesta

Kirjassa on 384 sivua ja kaikkiaan 44 lukua. Ensimmäinen varsinainen luku on Miljardin vuoden etumatka ja viimeinen Quo vadis, Eurooppa? Lähdetään siis varsin kaukaisista ajoista maapallon, Suomen ja Euroopan historiassa ja päädytään aprikoimaan maanosamme tulevaisuutta.

Haavisto toteaa ”kirjan olevan päiväkirja: ajatusten, kokemusten ja tunteiden kirja. Se on kirjoitettu junien kolkkeessa, maisemien, kaupunkien ja majapaikkojen vaihtuessa. Se on kunnianosoitus tapaamilleni ihmisille, hyville ja syville keskusteluille.”

Kirja etenee matkan suhteen kronologisesti, mutta niin, että Haavisto kertoo aiemmistakin rautatiereisssuistaan. Mitä isoveli Juhani edellä, sitä pikkuveli Pekka perässä 16-vuotiaana.

Haaviston matkusti junalla ensin Helsingistä Hankoon ja sieltä Finnmerchant-rahtilaivalla Gdyniaan. Matka jatkui reittiä Varsova‒Katowice‒Oświęcim‒Budapest‒Wien‒Zagreb‒Belgrad‒Bar‒Budva‒Podgorica‒Tirana‒Skopje‒Thessaloniki‒Ateena‒Hydra‒Ateena‒Bar‒Rooma‒Napoli‒Firenze‒Livorno‒Bastia‒Toulon‒Perpignan‒Canet-en-Roussillon‒Port-la-Nouvelle‒Castelnous‒Eus‒Ille-sur-Tểt‒Perpignon‒Port Bou‒Barcelona‒Pariisi‒Frankfurt‒Berliini‒Hampuri‒Flensburg‒Kööpenhamina‒Malmö‒Tukholma‒Helsinki.

Haavisto matkusti myös busseilla, laivoilla, takseilla, vuokra-autoilla sekä ajoi polkupyörällä. Majoituspaikkoina olivat pääosin etukäteen varatut hotellit, hostellit ja Airbnb-huoneistot.

Keskusteluja kahviloissa

Reilaaja käytti paljon aikaansa myös paikallisten ihmisten tapaamiseen. Joukossa oli muun muassa kokkistuertti, laivan kapteeni, konepäällikkö, European Climate Foundationin edustajia, kansalais- ja ihmisoikeusaktivisteja, poliitikkoja, suurlähettiläitä ja kunniakonsuleita. Osa heistä oli matkalla tavattuja henkilöitä, osa ennestään tuttuja Haaviston ilmeisen laajasta verkostosta. Hän oli mielissään, että sai sovittua tapaamisia kesäajasta huolimatta.

Pekka Haavisto halusi kuulla ja keskustella kunkin maan tilanteesta. Millaisia ajatuksia on budapestilaisilla nuorilla, entä miltä tulevaisuus näyttää Albaniassa? Miten kreikkalaiset suhtautuvat pakolaistilanteeseen?

Roomassa löytyy myös todellinen Suomi-fani, poliitikko ja kirjailija, Italian Vihreiden Grazia Francescato. Hänen perheystävänsä on Suomen nimekkäin luonnonvalokuvaaja Hannu Hautala. Kesäisin Grazia matkustaa Hannun luokse ja pahoittelee Pekalle, ettei ole koskaan pysähtynyt Helsingissä, vaan haluaa aina suoraan Kuusamoon.

Matkatunnelmia ja yleissivistystä

Haaviston kirjassa on varsinaisen matkakuvauksen lisäksi myös paljon asiaa muun muassa Euroopan historiasta ja sodista, Euroopan unionista, mytologiasta, matkustamisen filosofiasta ja historiasta sekä kirjallisuudesta ja muusta kulttuurista.

Pekka Haavisto kävi myös monissa museoissa, muun muassa Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseossa Oświęcimissa ja Nikolai Tesla -museossa Belgradissa, yleisurheilun EM-kisoissa Berliinissä sekä katsomassa I Love Piaf -musikaalia Théậtre de Lucernairessa Pariisissa.

Yhtenä kohteena oli myös kreikkalainen Hydran saari, jossa Haaviston fanittamalla laulaja-lauluntekijä Leonard Cohenilla oli asunto. Hydra oli ainoa, jonka Pekka Haavisto oli etukäteen päättänyt pakolliseksi käyntikohteekseen. Hän löysi oikean oven ja piti pienen hiljaisen hetken vuonna 2016 kuolleelle muusikolle: ”So long, Leonard.”

Tukholmassa hän tutustui pahamaineisiin lähiöihin Rinkebyssä ja Tenstassa ja toteaa: ”Kauhutarinat lähiöistä, joissa tavalliset ihmiset eivät uskaltaisi kulkea, vaikuttavat kokemani perusteella hieman liioitetuilta.”

Kirjassa on mustavalkoisia valokuvia matkan varrelta. Ne on ottanut Jeri Aalto ja Pekka Haavisto. Lisäksi lukujen alussa on Anja Reposen piirroskuva ja aiheeseen liittyvä sitaatti. Yksi suosikeistani on tämä Pyhän Augustinuksen toteamus: ”Maailma on kirja ja ne, jotka eivät matkusta, lukevat vain yhden sivun.”

Kannattiko lähteä?

Pekka Haavisto pohdiskelee lopuksi matkansa huonoja ja hyviä puolia. Aina kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan. Pulmia saattoi olla junayhteyksissä, lipunmyyntipisteissä ja rautatieasemien palveluissa. Positiivisina seikkoina olivat ainakin osallisuus rautatiekulttuurista ja -historiasta, pääsy suoraan kaupunkien keskustoihin, parempi omatunto kasvihuonepäästöjen suhteen, upeat maisemat sekä mukava matkaseura ja ihmisten tapaaminen.

Pekka Haavisto suosittelee myös nojatuolimatkoja: ”Maailman voi tuntea kodistaan poistumatta, hyvän kirjahyllyn äärellä.”

Parasta hänen mukaansa on kuitenkin yhdistää lukeminen oikeisiin matkoihin, joilla on mahdollisuus inhimillisiin kontakteihin: ”Ikimuistoisimmat lauseet eivtä aina löydy kirjoista. Sanat, jotka kätkemme sydämeemme ja joita kuljetamme mukanamme elämänmittaisen taipaleen, ovat usein niitä, joita elävät ihmiset ovat toisilleen lausuneet. Siksikin kannattaa matkustaa.”

Kieltämättä Pekka Haaviston kirja antaa inspiraatiota uudelle junamatkalle Eurooppaan.  Olisi hienoa kulkea Euroopassa ajan kanssa yhdestä mielenkiintoisesta paikasta toiseen. Mihin menisin, millaisia kohteita valitsisin? Palaisinko niihin paikkoihin, joissa kävin Interrail-matkallani vuonna 1988? Yksityiskohtaista reittiä en muista, mutta Ruotsin läpi matkustin kohti Duisburgia Saksassa, josta matka jatkui Ranskan kautta aikakin Unkariin ja Itavältaan.

Kiinnostuitko? Interrail Pass -lippuja on kahdenlaisia: kaikissa Interrail-maissa kelpaava Interrail Global Pass ja maakohtainen Interrail One Country Pass. Lue lisää VR:n sivuilta.

Parasta lähteä nyt

Ja mainittakoon tässä, että löysin blogini nimen Pekka Haaviston Inter-Rail-oppaasta vuodelta 1978. Sen esipuheen viimeinen lause on: ”Parasta lähteä nyt”. Tarinan blogin nimen löytymisestä voit lukea täältä.

Kohta vietetään Parasta lähteä nyt -blogin syntymäpäiviä. Merkkipäivän 8.2.2019 postaukseen liittyy arvonta. Seuraa siis blogia!

Pekka Haavisto: Eurooppa raiteilla. Nemo. 2019.

Normaali
Kirja, Matkakohde, Matkaopas, Matkustaminen, Museo

Omalaatuisia matkailukohteita I: Suomi

Paljonko maailma muuttuu lähes kolmessakymmenessä vuodessa? Jos lähtisi matkaan vuonna 1988 tehdyn Eurooppa-oppaan kanssa – moniko asia pitäisi vielä paikkansa?

20160607_225844_Richtone(HDR)

Ajattelin tehdä tällaisen kokeellisen reissun oppaanani yhdysvaltalaisten Anneli S. Rufuksen ja Kristan Lawsonin matkakirja Europe Off The Wall. A Guide to Unusual Sights. Kirjan olen löytänyt Marian Antikvariaatista, Villa Orrmanista, Hangosta. Samassa vaaleassa rakennuksessa on myös mainio Alan’s Café.

Kirjan tekijät halusivat löytää Euroopasta tutustumiskohteita, jotka ovat jotain muuta kuin Big Ben, Louvre tai Oktoberfest. Paikkoja, jotka ovat ehkä vain paikallisten tiedossa, ei tavanomaisissa matkaoppaissa mainittuja. He ovat keränneet yli 750 tutustumisen arvoista museota, festivaalia, taidenäyttelyä, eläintarhaa, kirkkoa, luonnonnähtävyyttä ja muuta kohdetta 21 Euroopan maasta Isosta-Britannista Skandinaviaan ja Itä-Eurooppaan.

Kiinnostavaa tietysti on, millaisia nähtävyyksiä kirja esittelee Suomesta? Yleisesittelyssä todetaan, että Suomi on Euroopan suuri mysteeri, jolla on raja Venäjän (tuolloin Neuvostoliitto) kanssa, Napapiiri ja Itä-Suomessa on pinta-alasta enemmän vettä kuin maata. Suomesta löytyy poroja, kultaa, verilättyjä ja kalakukkoja. Mitä voitkaan sanoa tällaisista rikkauksista, oppaassa kysytään.

Suomea käsitellään kaikkiaan kahdeksan sivun verran ja mukana ovat seuraavat paikkakunnat: Alahärmä, Turku, Helsinki, Kouvola, Mikkeli, Tampere, Iisalmi/Sonkajärvi, Rovaniemi ja Kuopio/Tuusniemi.

Peikkokylästä Satumaahan

Alahärmästä mainitaan Härmäland Trollpark, jonka voisi kai kääntää Peikkokyläksi. Tällaista kylää ei enää ole, mutta joitakin tiedonmurusia siitä löytyi verkosta. Kyseessä oli ilmeisesti huvipuisto ja peikkometsä.

Nykyisin Härmästä löytyy Huvivaltio Powerpark, jossa on Satumaa. Siellä on metsän siimeksessä Röllikylä, jossa voi tavata Röllin lisäksi Milli Menninkäisen ja muita kylän asukkaita.

Powerpark löytyy osoitteesta Puistotie 3 (tai Jorma Lillbackan tie 16), Härmä. Mies, jolla on tie omissa nimissään, on huvipuiston taustalla. Teollisuusneuvos Jorma Lillbacka on kauhavalainen konealan yrittäjä ja sijoittaja.

Röllikylä pohjautuu menestyksekkääseen Pekka Lehtovaaran ohjaamaan ja käsikirjoittamaan Röllin sydän -animaatioelokuvaan ja sitä edeltäneisiin Rölli-ohjelmiin. Rölli on näyttelijä Allan ”Allu” Tuppuraisen luoma ja näyttelemä satuhahmo.

Alahärmän Peikkokylä lienee ollut eri kuin Kuuskosken perheen luoma Peikkometsä (Peikkopuisto, Satumetsä ja Fauniland) Järvenpäästä, joka oli suosiossa 1970-luvulle saakka. Se oli huippukautenaan Suomen suosituin menokohde heti Linnanmäen jälkeen ja peikot saivat myös kansainvälistä mainetta. Äiti-Kuuskoski lapsineen on muuttanut Yhdysvaltoihin.

Huvivaltio Powerparkista löytää Satumaan. © Huvivaltio Powerpark.

Huvivaltio Powerparkista löytää Satumaan. © Huvivaltio Powerpark.

Helsingistä museoita

Helsingistä mainitaan Alkon museo Tallberginkatu 2 B:ssä. Sitäkään ei sieltä enää löydy, sillä vuonna 1982 peustettu Alkon myymälämuseo yhdistettiin Hotelli- ja ravintolamuseoon 1999. Suomalaisen ruoka- ja juomakulttuurin erikoismuseo löytyy nyt Kaapelitehtaalta osoitteessa Tallberginkatu 1 G.

Toinen oppaassa mainittu museo on Meijerimuseo osoitteessa Meijeritie 6 Valion pääkonttorin yhteydessä. Nykyisin Meijerimuseo löytyy Nummi-Pusulasta osoitteessa Hyvelänraitti 6 ja sitä ylläpitää Valio.

Jykevän 1900-luvun alkupuolelta peräisin olevan jugendhenkisen rakennuksen huoneet on entisöity ajan henkeen sopiviksi. Rakennuksessa on taannoin toiminut Nummen Osuusmeijeri. Museo kertoo maidon tarinan aidossa ympäristössä. Se antaa kuvan meijeritoiminnan kehittymisestä esineistön ja kuvien avulla.

Off The Wall -oppaassa mainitaan myös Eläinlääketieteen museo osoitteessa Hämeentie 57. Tämäkin on historiaa, sillä nyt tämän museon kokoelmat löytyvät Helsingin yliopistomuseo Arppeanumista, joka on perustettu vuonna 2003.

Tämä Fabianinkatu 33:ssa sijaitseva museo syntyi yhdistämällä Helsingin yliopiston museo, Lääketieteen historian museo, Eläinlääketieteen historian museo, Hammaslääketieteen museo ja Käsityönopettajan koulutuslinjan kokoelmat.

Eläinlääketieteen historiaan liittyvät kokoelmat ovat suurimmaksi osaksi peräisin museosta, jonka Suomen Kunnaneläinlääkäriliitto perusti 50-vuotisjuhliensa kunniaksi vuonna 1973. Suurin osa yksityisinä lahjoituksina karttuneista kokoelmista muodostuu eläinlääkäreiden työssään käyttämistä välineistä, lääkkeistä, laboratoriovälineistä ja instrumenteista. Kokoelmissa on myös valistustyössä käytettyjä opetustauluja ja pienoismalleja sekä palkintoja ja valokuvia.

Off The Wall -oppaan mukaan museon suosituin nähtävyys on patologian osasto, jolla voi nähdä vaikkapa jonkun eläimen kaksipäisen sikiön.

Ihan kerta kaikkiaan kreisi paikka

Oppaassa maininnan saa myös helsinkiläisravintola Kreisi osoitteesta Bulevardi 7. Nyt samaisesta osoitteesta löytyy toimistohotelli.

Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä on ollut juttu pääkaupungin 1980-luvun ravintoloista. Siinä siteerataan ravintolaoppaan tekstiä vuodelta 1983: ”Ihan kerta kaikkiaan kreisi paikka. Nähtävyys! Haluatko nauttia ateriasi saunassa, kirpputorilla, huvimajassa, valkosipulihuoneessa, DC-9:ssä vai jossakin muussa yhtä kreisissä paikassa?” Nyt-liitteen mukaan ”ruokailutiloja oli junavaunusta vankilaan, ja ovella kävijää tervehti tippukiviluola, jonka katossa lentelivät vampyyrit.”

Ravintola oli Satu Tiivolan ja Leo Vuoriston omistuksessa. Ravintolan muista vaiheista en löytänyt tietoja. Ehkäpä niitä löytyisi Hotelli- ja ravintolamuseosta?

Tämä tarina jatkuu toisessa kirjoituksessa.

Anneli S. Rufus & Kristan Lawson: Europe Off the Wall: A Guide to Unusual Sights. John Wiley & Sons. 1988.

Normaali