Kirja, Kirjailija, Kulkuneuvot, Matkustaminen

Haavisto raiteilla

”Yksi kesä. Yksi matka. Yksi Eurooppa.”

Politiikasta tuttu Pekka Haavisto antoi periksi matkakuumeelleen, osti Interrail-lipun ja matkusti Euroopan rautateillä heinä-elokuussa 2018.

Pekka Haavisto esitteli Eurooppa raiteilla -kirjaansa julkistamistilaisuudessa 10.1.2019 Helsingissä.

Opaskirjoja reilaajille

Pekka Haavisto teki ensimmäisen junamatkansa eurooppalaisilla kiskoilla vuonna 1974. Neljän matkan jälkeen hän teki Inter-Rail-opaskirjan ensin omatoimisesti 1977 ja WSOY:n kustantamana 1978. Nuori Eurooppa -niminen opas ilmestyi vuonna 1986.

Oppaat kuluivatkin matkustamisen makuun päässeen nuorison käsissä. Tuolloin ei ollut Internetiä, joten tiedoille ja neuvoille oli tarvetta.

Uhkarohkeasti reppureissaajaksi

Ennen uutta junamatkaansa reilaajien ensimmäiseen sukupolveen kuuluvan Haaviston piti voittaa epäilys: ”Ensin ajatus tuntui uhkarohkealta. Alkaisivatko junan penkit tuntua kovilta? Onko mukavuudenhaluni kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin, että reilaaminen ei onnistu? Ja mitä tututkin sanoisivat, kun heittäisin repun selkääni ja sanoisin lähteväni kuukaudeksi reilille?”pohdiskeli Haavisto aikeitaan.

Tuoreestakin junamatkastaan hän kirjoitti kirjan Eurooppa raiteilla. Sen takakansitekstissä sanotaan: ”Matka maanosamme tulevaisuuteen. Intohimoinen junamatkustaja Pekka Haavisto palaa raiteille. Matkustaessaan Gdyniasta Zagrebiin ja Barcelonasta Berliiniin hän tapaa kanssamatkustajia, kahvilafilosofeja, suunnannäyttäjiä ja uusia eurooppalaisia. Mistä Euroopan eri kulmilla keskustellaan? Mihin maanosamme on menossa?”

Päiväkirja junamatkustamisesta

Kirjassa on 384 sivua ja kaikkiaan 44 lukua. Ensimmäinen varsinainen luku on Miljardin vuoden etumatka ja viimeinen Quo vadis, Eurooppa? Lähdetään siis varsin kaukaisista ajoista maapallon, Suomen ja Euroopan historiassa ja päädytään aprikoimaan maanosamme tulevaisuutta.

Haavisto toteaa ”kirjan olevan päiväkirja: ajatusten, kokemusten ja tunteiden kirja. Se on kirjoitettu junien kolkkeessa, maisemien, kaupunkien ja majapaikkojen vaihtuessa. Se on kunnianosoitus tapaamilleni ihmisille, hyville ja syville keskusteluille.”

Kirja etenee matkan suhteen kronologisesti, mutta niin, että Haavisto kertoo aiemmistakin rautatiereisssuistaan. Mitä isoveli Juhani edellä, sitä pikkuveli Pekka perässä 16-vuotiaana.

Haaviston matkusti junalla ensin Helsingistä Hankoon ja sieltä Finnmerchant-rahtilaivalla Gdyniaan. Matka jatkui reittiä Varsova‒Katowice‒Oświęcim‒Budapest‒Wien‒Zagreb‒Belgrad‒Bar‒Budva‒Podgorica‒Tirana‒Skopje‒Thessaloniki‒Ateena‒Hydra‒Ateena‒Bar‒Rooma‒Napoli‒Firenze‒Livorno‒Bastia‒Toulon‒Perpignan‒Canet-en-Roussillon‒Port-la-Nouvelle‒Castelnous‒Eus‒Ille-sur-Tểt‒Perpignon‒Port Bou‒Barcelona‒Pariisi‒Frankfurt‒Berliini‒Hampuri‒Flensburg‒Kööpenhamina‒Malmö‒Tukholma‒Helsinki.

Haavisto matkusti myös busseilla, laivoilla, takseilla, vuokra-autoilla sekä ajoi polkupyörällä. Majoituspaikkoina olivat pääosin etukäteen varatut hotellit, hostellit ja Airbnb-huoneistot.

Keskusteluja kahviloissa

Reilaaja käytti paljon aikaansa myös paikallisten ihmisten tapaamiseen. Joukossa oli muun muassa kokkistuertti, laivan kapteeni, konepäällikkö, European Climate Foundationin edustajia, kansalais- ja ihmisoikeusaktivisteja, poliitikkoja, suurlähettiläitä ja kunniakonsuleita. Osa heistä oli matkalla tavattuja henkilöitä, osa ennestään tuttuja Haaviston ilmeisen laajasta verkostosta. Hän oli mielissään, että sai sovittua tapaamisia kesäajasta huolimatta.

Pekka Haavisto halusi kuulla ja keskustella kunkin maan tilanteesta. Millaisia ajatuksia on budapestilaisilla nuorilla, entä miltä tulevaisuus näyttää Albaniassa? Miten kreikkalaiset suhtautuvat pakolaistilanteeseen?

Roomassa löytyy myös todellinen Suomi-fani, poliitikko ja kirjailija, Italian Vihreiden Grazia Francescato. Hänen perheystävänsä on Suomen nimekkäin luonnonvalokuvaaja Hannu Hautala. Kesäisin Grazia matkustaa Hannun luokse ja pahoittelee Pekalle, ettei ole koskaan pysähtynyt Helsingissä, vaan haluaa aina suoraan Kuusamoon.

Matkatunnelmia ja yleissivistystä

Haaviston kirjassa on varsinaisen matkakuvauksen lisäksi myös paljon asiaa muun muassa Euroopan historiasta ja sodista, Euroopan unionista, mytologiasta, matkustamisen filosofiasta ja historiasta sekä kirjallisuudesta ja muusta kulttuurista.

Pekka Haavisto kävi myös monissa museoissa, muun muassa Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseossa Oświęcimissa ja Nikolai Tesla -museossa Belgradissa, yleisurheilun EM-kisoissa Berliinissä sekä katsomassa I Love Piaf -musikaalia Théậtre de Lucernairessa Pariisissa.

Yhtenä kohteena oli myös kreikkalainen Hydran saari, jossa Haaviston fanittamalla laulaja-lauluntekijä Leonard Cohenilla oli asunto. Hydra oli ainoa, jonka Pekka Haavisto oli etukäteen päättänyt pakolliseksi käyntikohteekseen. Hän löysi oikean oven ja piti pienen hiljaisen hetken vuonna 2016 kuolleelle muusikolle: ”So long, Leonard.”

Tukholmassa hän tutustui pahamaineisiin lähiöihin Rinkebyssä ja Tenstassa ja toteaa: ”Kauhutarinat lähiöistä, joissa tavalliset ihmiset eivät uskaltaisi kulkea, vaikuttavat kokemani perusteella hieman liioitetuilta.”

Kirjassa on mustavalkoisia valokuvia matkan varrelta. Ne on ottanut Jeri Aalto ja Pekka Haavisto. Lisäksi lukujen alussa on Anja Reposen piirroskuva ja aiheeseen liittyvä sitaatti. Yksi suosikeistani on tämä Pyhän Augustinuksen toteamus: ”Maailma on kirja ja ne, jotka eivät matkusta, lukevat vain yhden sivun.”

Kannattiko lähteä?

Pekka Haavisto pohdiskelee lopuksi matkansa huonoja ja hyviä puolia. Aina kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan. Pulmia saattoi olla junayhteyksissä, lipunmyyntipisteissä ja rautatieasemien palveluissa. Positiivisina seikkoina olivat ainakin osallisuus rautatiekulttuurista ja -historiasta, pääsy suoraan kaupunkien keskustoihin, parempi omatunto kasvihuonepäästöjen suhteen, upeat maisemat sekä mukava matkaseura ja ihmisten tapaaminen.

Pekka Haavisto suosittelee myös nojatuolimatkoja: ”Maailman voi tuntea kodistaan poistumatta, hyvän kirjahyllyn äärellä.”

Parasta hänen mukaansa on kuitenkin yhdistää lukeminen oikeisiin matkoihin, joilla on mahdollisuus inhimillisiin kontakteihin: ”Ikimuistoisimmat lauseet eivtä aina löydy kirjoista. Sanat, jotka kätkemme sydämeemme ja joita kuljetamme mukanamme elämänmittaisen taipaleen, ovat usein niitä, joita elävät ihmiset ovat toisilleen lausuneet. Siksikin kannattaa matkustaa.”

Kieltämättä Pekka Haaviston kirja antaa inspiraatiota uudelle junamatkalle Eurooppaan.  Olisi hienoa kulkea Euroopassa ajan kanssa yhdestä mielenkiintoisesta paikasta toiseen. Mihin menisin, millaisia kohteita valitsisin? Palaisinko niihin paikkoihin, joissa kävin Interrail-matkallani vuonna 1988? Yksityiskohtaista reittiä en muista, mutta Ruotsin läpi matkustin kohti Duisburgia Saksassa, josta matka jatkui Ranskan kautta aikakin Unkariin ja Itavältaan.

Kiinnostuitko? Interrail Pass -lippuja on kahdenlaisia: kaikissa Interrail-maissa kelpaava Interrail Global Pass ja maakohtainen Interrail One Country Pass. Lue lisää VR:n sivuilta.

Parasta lähteä nyt

Ja mainittakoon tässä, että löysin blogini nimen Pekka Haaviston Inter-Rail-oppaasta vuodelta 1978. Sen esipuheen viimeinen lause on: ”Parasta lähteä nyt”. Tarinan blogin nimen löytymisestä voit lukea täältä.

Kohta vietetään Parasta lähteä nyt -blogin syntymäpäiviä. Merkkipäivän 8.2.2019 postaukseen liittyy arvonta. Seuraa siis blogia!

Pekka Haavisto: Eurooppa raiteilla. Nemo. 2019.

Normaali
Matkakohde, Matkustaminen, Ruokakulttuuri, Tapahtuma

Pafos Euroopan kulttuuripääkaupunkina 2017

Pafos2017

Kyproksen lounaisrannikolla sijaitseva Pafos on tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki yhdessä tanskalaisen Aarhusin kanssa.

Kun kuulin Pafoksen kulttuuripääkaupunkivuodesta, muistui mieleeni oma matkani sinne parinkymmenen vuoden takaa. Sittemmin totesin, että reissuni ei ollut jäänyt kovinkaan hyvin mieleeni.

Kotikaupunkini Turku on ollut Pafoksen edeltäjiä nimikkovuoden viettäjänä. En osallistunut kovinkaan aktiivisesti moniin vuoden 2011 tapahtumiin, sillä olin tuolloin nyreissäni juhlavuotta edeltäneistä tai sen aikana tehdyistä leikkkauksista arkipäiväisempään kulttuurielämään, muun muassa sivukirjastojen toimintaan.

Afroditen kaupunki

Pafos on satama- ja matkailukaupunki lentokenttineen ja kalastussatamineen. Se on Kyproksen neljänneksi suurin kaupunki Nicosian, Limassolin ja Larnacan jälkeen, asukkaita on noin 36 000.

Jumalatar Afroditen kerrotaan syntyneen meren kuohuista Pafoksessa. Kaupunki oli Antiikin aikaan saaren pääkaupunki. Rooman kuvernöörin palatsin jäännöksistä löydetyt mosaiikkilattiat ovat suosittu nähtävyys.

Pafos on merkitty Unescon maailmanperintöluetteloon historiansa ja kulttuurinsa vuoksi. Muita kyproslaisia kohteita tuossa luettelossa ovat Khirokitia, esikeraaminen neoliittinen kylä Etelä-Kyproksella ja Troodoksessa, Kyproksen suurimmassa vuoristossa, sijaitsevat kymmenen maalattua kirkkoa.

Kyproksen lippu

Kypros on jakautunut Turkin miehittämään ja asuttamaan pohjoisosaan sekä kreikkalaisperäiseen ja ja EU:hun kuuluvaan eteläosaan. Saaren suurimmaksi luonnonvaraksi mainitaan auringonpaiste, jota saadaa 340 päivänä vuodessa.

Kun Kyprokselta löytyy vieraanvaraista isäntäväkeä, Välimeren ja Lähi-idän ruokakulttuureja yhdistävää gastronomiaa viineineen, kulttuuria, historiaa sekä monipuolisia mahdollisuuksia niin golffareille, vesiurheilusta kiinnostuneille kuin rantalomailijoille, tarjoaa se hyvän vaihtoehdon Espanjan, Kreikan ja Kroatian lomakohteille, jotka nyt kiinnostavat eniten lomamatkojaan suunnittelevia suomalalaisia.

img_6305

Kyproksen matkailuorganisaatio ja Kyproksen suurlähetystö kutsuvat vieraita Ritarihuoneelle iltatilaisuuteen, jossa juhlistettiin Pafoksen nimittämistä Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2017.

Lännen ja idän solmukohta

Kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelma sisältää muun muassa konsertteja, näyttelyitä, tanssia ja työpajoja. Avajaisia vietettiin tammikuun viimeisenä viikonloppuna.

Pafoksella on aina ollut strateginen asema itäisellä Välimerellä. Nykyisen monikulttuurisen todellisuutensa avulla se haluaa olla idän ja lännen yhdistävä kulttuuripääkaupunki.

Keskeisenä konseptina juhlavuodessa on Open-Air Factory, avoimuus suhteessa tilaan, mutta myös erilaisiin kulttuureihin, uskomuksiin ja ajatuksiin. Tavoitteena on hyväksyminen, suvaitseminen, rohkaiseminen ja osallistaminen.

Eurooppalaisten kulttuurien rikkaus ja moninaisuus

Euroopan kulttuuripääkaupunki on Euroopan parlamentin ja komission päättämä ohjelma, jossa kaupunkeja valitaan Euroopan kulttuuripääkaupungeiksi hakemuksista. Toimintaa on ollut vuodesta 1985 lähtien, jolloin valittuna kaupunkina oli Ateena.

Ohjelman avulla EU on halunnut lisätä Euroopan kansalaisten vuorovaikutusta sekä esitellä Euroopan kulttuurien rikkautta ja moninaisuutta.

Suomalaisista kaupungeista mukana ovat olleet Turun lisäksi Helsinki vuonna 2000.

Kun nyt mietin keväistä matkakohdetta merenrantaan ja aurinkoon, on Pafos hyvinkin mukana vaihtoehtojen listalla. Toinen kiinnostava kohde on Malta, jonka pääkaupunki Valletta on myös EU:n kulttuuripääkaupunkilistalla vuonna 2018.

Leipää-

Ruokaa

Keo-olutta

Viikinkien perustama Aarhus

Vuoden 2017 toiseen Euroopan kulttuuripääkaupunkiin voit tutustua Aarhusin kaupunkioppaan avulla. Aarhusissa asuva Marjoannika esittelee omat suosikkipaikkansa ja -tapahtumansa. Mukana on kaikkiaan 21 kohdevinkkiä kolmessa kaupunginosassa. (lisäys 20.5.2017)

Normaali