Kuinka täällä kuljetaan?

Kahden viikon heinäkuinen matkani Tšekissä sisälsi useita matkaosuuksia eri liikennevälineillä lentokoneesta tilausbussiin ja taksista poljettavaan olutkärryyn. Selvisin kulkemisesta käyttämällä niin matkapuhelimen applikaatioita kuin perinteisempääkin Kysyvä ei tieltä eksy -menetelmää, vaikka aina ei ollut käytössä yhteistä kieltä.

Olen huomannut itsestäni, että uuteen paikkaan saavuttuani olen aluksi varovainen kulkemaan. Täytyy hiukan oleentua ja sijoittaa itsensä kartalle. Kestää aikansa, ennen kuin uskaltaudun käyttämään paikallisia liikennevälineitä. Useimmiten niitä on tosin pakko käyttää heti.

Airport Expressillä rautatieasemalle

Tšekissa kulkemisen selvittely alkoi jo lentokentältä, jolla on juhlallinen nimi: Prahan kansainvälinen lentokenttä Václav Havel Airport Prague. Maassa on kaikkiaan 12 kansainvälistä lentokenttää ja 57 kansallista kenttää. Myös varsinaiseen kohteeseeni Ostravaan olisin päässyt lentäen.

Minulla oli tiedossa Prahan kentältä lähtevä Airport Express -bussi keskustaan. Lentokentän aulassa tuli vastaan matkailuneuvonnan tiski ja sain sieltä ostettua lipun ko. bussiin ja neuvon lähtöpaikasta. Keskustaan pääsee myös paikallisbusseilla.

Matka kesti noin puolisen tuntia ja päätyi Prahan päärautatieasemalle, jonne päästäkseen piti mennä hissillä alas. Bussipysäkin ja aseman välissä oli katu, jota ei päässyt ylittämään. Prahan päärautatieasema, Hlavní nádraží, vaikutti vilkkaalta paikalta.

Koska minulla oli aikaa ja edellisestä ateriasta jo useampi tunti, päädyin syömään asemalla olevaan ravintolaan. Sain siellä ensimmäisen tšekkiläisen aterian, sitruunalla koristellun porsaanleikkeen kaalisalaatin kera sekä Urquell-oluttuopillisen. Niiden vahvistamana lähdin tutkimaan tarkemmin mahdollisuuksiani päästä matkustamaan Ostravaan.

Jugend-tyylisen päärautatieaseman on suunnitellut tšekkiläinen arkkitehti Josef Fanta. Se on valmistunut vuonna 1909. Kuvassa kupolihallin koristeellista seinää.

Rautatieasemaa on laajennettu 1970-luvulla ja uudistettu vuonna 2011.

Monta junayhtiötä

Tšekin kansallisen rautatieyhtiön junat ovat sinisävyisiä. Tämä juna on kuvattu Olomoucin asemalla.

Tšekin kansallisen rautatieyhtiön (České dráhy, ČD) lippumyymälässä oli ruuhkaista. Vastapäätä sijaitseva RegioJetin toimisto oli väljempi, joten menin sinne ostamaan junalippua Ostravaan. Se maksoi noin 17 euroa.

Tšekin tasavallassa on usempia junaliikennettä harjoittavia yrityksiä. RegioJetillä on junien lisäksi myös busseja kuten myös Leo Expressillä. Molemmat yksityiset yritykset liikennöivät myös muualla Euroopassa.

En huomannut kysyä neuvoa, miltä raiteelta juna lähtee. Tosin nyt jälkeenpäin katsottuna lähtöpaikka saattoi olla merkittynä lippuun. Tšekinkielisten lyhenteiden tuntemisesta olisi ollut apua. Seuraava tehtävä olikin löytää oikea raide. Prahan rautatieaseman lähtevien junien ilmoitustauluun näytti tulevan tieto aika myöhäisessä vaiheessa. Jotenkin muutamalta paikalliselta kysymällä löysin oikeaan paikkaan.

Löysin oikean vaunun, joka oli kuusipaikkainen, vastakkain istuttava osasto. Kaikki istuimet olivat käytössä. Ystävällinen nuori mies nosti painavan matkalaukkuni ylähyllylle.

Palvelu oli hyvää: ensin tuotiin kaikille maksuttomat vesipullot, sitten sanomalehtiä ja lopuksi kyseltiin tilauksia. Ruokaa ja juomaa oli tarjolla menun mukaisesti.

Muut henkilöt eivät puhuneet juurikaan englantia, mutta vastapäätäni istuva nuori mies, laukunnostaja, keskusteli kanssani kertoen muun muassa matkastaan Uudessa-Seelantiin. Noin kolmen tunnin matka sujui joutuisasti.

Regiojet-juna oli käytössä myös paluumatkalla Olomoucista Prahaan ja vielä businessluokassa. Käytössä oli nelipaikkainen väljä osasto nahkaisine istuimineen.

Ei käteismaksua

Sain matkakumppanilta vahvistuksen löytämääni tietoon, että Ostravassa kannattaa jäädä pois Ostrava-Svinov-asemalla, koska se oli lähempänä hotelliani. Ostravassa on kaikkiaan viisi rautatieasemaa.

Oikea linja-auto löytyi aseman edustalta. Kävi ilmi, että busseissa ei voi maksaa kolikoilla tai seteleillä. Olisi tarvittu automaatista ostettu lippu, lähimaksuominaisuudella varustettu pankkikortti (jolloista minulla ei ole) tai verkosta hankittu ja tietyillä korteilla maksettu tietyn ajan kattava tekstiviestilippu. No, asia järjestyi ystävällisen paikallisen avustuksella.

Ostin matkailuneuvonnasta myöhemmin useamman päivän lipun Ostravan liikennevälineisiin ja käytin myös automaattia. Kertalippu maksoi 20 korunaa, noin 80 senttiä.

Suomi-englanti, tšekki- šekki

Paikkakunnan karttoihin ja opaskirjoihin perehtyminen ennen saapumista voisi myös auttaa. Minulla se jäi vähäiseksi. Olinkin hiukan yllättynyt Ostravan koosta. Se on noin 300 000 asukkaan kaupunki.

Busseissa ja ratikoissa oli näyttötaulut, joita seuraamalla osasi ennakoida, missä pitää jäädä pois sekä kuulutukset tulevasta ja sitä seuraavasta pysäkistä.

Matkailijan onneksi linja-autoissa on kartat ja kuulutukset, joiden avulla osaa jäädä pois oikealla asemalla.

Tšekkiläiset osaavat huonosti englantia, joten välillä joutui käyttämään kommunikaatiossa mielikuvitusta ja eleitä. Näin kävi muun muassa yhtenä lauantaiaamuna, kun tutkin Porubassa sijaitsevan hotellini bussipysäkillä aikatauluja ja sain selville, ettei aikaisemmin käytämäni bussi 37 kuljekaan viikonloppuisin. Yritin varmistaa asiaa keski-ikäiseltä mieheltä. Puhuin englantia ja hän tšekkiä, mutta jotenkin sain vahvistuksen asialle.

Applikaatiot apuun

Ostravassa liikkumisen avuksi löytyi sittemmin kätevä valtakunnallinen IDOS-applikaatio, jolla saattoi matkapuhelimesta hakea yhteyksiä paikkojen välille aikatauluineen ja pysäkkeineen. Sovellus toimii myös verkossa; kielinä tšekin lisäksi englanti ja saksa.

Taksin voi tilata muun muassa Liftagolta, joka tšekkiläinen Uberia vastaava yritys. Se toimii seuraavissa kaupungeissa: Praha, Brno, Ostrava, Zlín, Liberec ja Slovakiassa Bratislavassa.

Yön ainut valopilkku

Liftagoa en testannut, sillä sain tarvitsemani taksikyydit menemällä perinteiseen tapaan taksitolpalle – Colours of Ostrava -festivaalin aikaan alkuyöstä paikalla oli hyvin tapahtuman virallisia, tunnusviirein varustettuja takseja.

Hinta oli tosin erisuuruinen kahdella eri matkalla festarialueelta hotelliin; ero oli huomattava, noin 10 euroa. Halvempi kyyti oli myös mukavampi; vanhempi herra puhui englantia ja oli kiinnostunut kokemuksistani paikkakunnalla kuin myös Suomesta; kalliimmin veloittanut nuori kuski oli väkinäisen kohtelias ja ajoi vaitonaisena ja kovaa vauhtia.

Ostravan rautatieasemalta matka jatkui Olomouciin.

PechaKuchaa Ostravan yössä ‒ ja vähän muuallakin

Olen ollut innoissani PechaKucha-esityksistä heti niihin tutustuttuani. Löysin ilokseni PechaKucha-illan paikallisen musiikkifestivaalin ohjelmasta.

Colours of Ostrava -festivaali Tšekissä 18.‒21.7.2018 oli paljon muutakin kuin musiikkia. Sen yhteydessä järjestettiin kolmatta kertaa kansainvälinen Meltingpot keskustelufoorumi teemalla Ideoita ilman rajoja luentoineen, teatteriesityksineen ja elokuvineen.

Ohjelmassa oli mukana myös PechaKucha Night Ostrava. Kun näin otsikon, niin päätin heti mennä katsomaan.

20 x 20

Niin, mikä PechaKucha? Kyseessä on Japanista lähtöisin oleva erityisesti luoville aloille soveltuva esitysformaatti. Se on saanut alkunsa tokiolaisesta Astrid Kleinin ja Mark Dythamin Klein Dytham -arkkitehtitoimistosta vuonna 2003. Heidän tarkoituksenaan oli luoda tapa, jolla nuoret muotoilijat voisivat tavata, verkostoitua ja esitellä töitään julkisesti. Nimi juontuu japaninkielisestä sanasta, joka kuvaa keskustelun, ”porinan”, ääntä.

PechaKucha -esitys syntyy 20 kuvasta, joita näytetään 20 sekunnin ajan. Esityksen pituus on siis 6 minuuttia 40 sekuntia. PechaKuchan voi toteuttaa ajastettuna PowerPoint-esityksenä.

Tapahtumissa on yleensä muutama kutsuttu tai ennakkoon ilmoittautunut puhuja. Esittäjät ovat usein muotoilun, arkkitehtuurin, valokuvauksen, kuvataiteiden tai muilta luovilta aloilta.

PechaKucha -esitys syntyy ennalta tehdyn esityksen ja niiden kommentoinnin pohjalta. Esittäjältä vaaditaan hyvää etukäteisvalmistelua, sillä jouhevan esityksen kannalta tarinan pitäisi kulkea samassa tahdissa kuvien kanssa. Usein käy kuitenkin niin, että joko sanat loppuvat ennen seuraavaa kuvaa tai kerronta jatkuu vielä, vaikka kuva on jo vaihtunut.

Esittäjän persoonallisuus ja esiintymistapa yhdessä PechaKucha -kuvien kanssa luovat mielenkiintoisen kokonaisuuden. Kiinnostavuus syntyy myös siitä, että esiintyjien ja aiheiden kirjo on laaja. Olen nähnyt kuvia muun muassa tuoli-aiheisista lumiveistoksista, New Yorkin kaupunkiolohuoneista, parkourista, Musiikki-talon suunnitelmista ja erilaisista designtuotteista.

Olen ollut seuraamassa useita esityksiä muun muassa Turussa, Helsingissä, Hangossa ja nyt Ostravassa.

Taidetta ja muotoilua

Ostravan PechaKuchan esiintyjät olivat arkkitehteja, muotoilijoita ja taiteilijoita.

Ester & Josefina (Ester Geislerová ja Josefina Bakošová) ovat nuoria vaatussuunnittelijoita, joiden mallistossa on ainakin t-paitoja, laukkuja ja kenkiä. Laukut on koristeltu applikaatioin.

Eva Urbanová esitteli NILA-nimisen yrityksensä tuotantoa. Heidän valikoimissaan on ekologisesti ja eettisesti valmistettuja asusteita ja sisustustuotteita.

Eliska Podzimkova on prahalainen valokuvaaja, animaattori ja multimediataiteilija, joka ihastui aikoinaan New Yorkiin ja pääsikin opiskelemaan sinne New York Film Academyyn.

ORA on sisustusarkkitehtuuritoimisto, jossa työskentelevät ainakin taiteen maisteri Barbora Hora sekä sisustusarkkitehdit Jan Veisser ja Jan Hora. He ovat suunnitelleet taloja, sisustuksia ja esineitä minimalistiseen tyyliinsä.

Roman Vrtiška ja Vladimír Žák ovat prahalaisia palkittuja muotoilijoita, jotka toimivat arkkitehtuurin, graafisen suunnittelun ja designin parissa. He olivat opiskellessaan vaihto-oppilaina Aalto-yliopistossa Helsingissä. Heidän asiakkainaan ovat olleet muun muassa Adidas, Heineken, Diesel ja suomalaisista Ruukki ja Tammi.

Roman Vrtiška ja Vladimír Žák ja esittelivät suunnittelutöitään.

Patrik Kriššák on prahalainen taiteilija, jolla on ollut useita omia näyttelyitä Tšekissä, samoin yhteisnäyttelyitä. Hän esitti omaa abstraktia taidettaan.

Patrik Kriššákin taide oli värikästä ja akvarellimaista.

Toinen taiteilijaesiintyjä oli Nikolav Bozhinov, jolla oli hiukan poikkeava esitysmuoto. Hänen PechaKuchassaan oli taustana teletappimainen vihreä nurmikko ‒ yksi maailman laajimmalle levinnyt taustakuva Windows XP:stä. Siihen hän lisäsi yksi kerrallaan kuvia lähinnä poliitikoista, kuninkaallisista, taiteilijoista, uskonnollista vaikuttajista ja muista tunnetuista henkilöistä.

Nikolav Bozhinovilla oli erikoisin tulkinta PechaKucha-esityksestä.

PechaKuchaa Helsingissä ja Turussa

PechaKuchasta on tullut maailmanlaajuinen ilmiö ja iltoja vieteään jo 1 000 kaupungissa. Pecha Kuchaa  on ulottautunut myös yliopistoihin ja liike-elämään.

Eri kaupunkien tilaisuuksissa saattaa olla erilainen luonne. Esimerkiksi Helsingissä esiintyjät ovat olleet nimekkäitä henkilöitä ja tilaisuudet ovat maksullisia. Turun tilaisuuksiin on ollut matala kynnys ja esiintyjät ovat olleet ”tavallisia ihmisiä” tunnettujen kulttuuritoimijoiden rinnalla; tilaisuudet ovat olleet maksuttomia.

Turun ensimmäinen PechaKucha-ilta järjestettiin 8.4.2010 Bar Alvarissa. Järjestäjänä oli Turun seudun arkkitehdit SAFA ry.

Ilmoittauduin mukaan Turun toiseen PechaKucha -iltaan kesäkuussa 2010. Esitykseni aiheena oli Aaltoja, arkkitehtuuria ja azulejos. Se koostui Azoreilla otetuista valokuvista aiheinaan vuorotellen meri tai vesi, rakennukset ja portugalilaiseen kulttuuriin kuuluvat azulejos-keramiikkalaatat.

Semiantiikkinen seikkailijatar esitti valokuvia São Miguelin saarelta. Titteli syntyi siitä, kun olin viettämässä 50-vuotispäivääni Azoreilla.

Täma vaaleanpunainen talo Azoreilta oli yksi PechaKucha-esitykseni arkkitehtuurikuvista.

Sittemmin Turun PechaKucha-iltoja on järjestänyt Uuden muotoilun yhdistys ry. Innostus on hiipunut; viimeisin ilta on järjestetty vuonna 2015.

Helsingissä toiminta on jatkunut ja viimeisin tilaisuus on järjestetty tämän vuoden huhtikuussa Helsinki Design Weekin ja Helsingin yliopiston yhteistyönä. He valitsivat yhteensä kymmenen puhujaa luovalta alalta ja tiedemaailmasta. Mukana olivat muun muassa Onar-vaatemerkin perustaja Irene Kostas, digitaalisten aineistojen tutkimuksen professori Timo Honkela, ravintolavisiönääri ja taiteilija Antto Melasniemi, teollisuusmatematiikan professori Samuli Siltanen, infektiosairauksien professori Anu Kantele sekä taiteilija Sophia Ehrnrooth.

PechaKucha on mukana myös 1.9.2018 järjestettävän Hanko Fotofestivalin ohjelmassa. Ruotsinkielisen BioFoto Finland -luontovalokuvayhdistyksen viisi jäsentä esittelee tapahtumassa luontokuviaan PechaKucha-muodossa.

Erilaisiin maailmalla esitettyihin PechaKucha-esityksiin voi tutustua täällä.

Värikäs festari Ostravassa

Colours of Ostrava -festivaali oheisohjelmineen oli musiikin ja muun kulttuurin runsaudensarvi.

Sää oli ensimmäisinä festaripäivinä välillä sateinen, mutta ei se juurikaan tapahtumaa haitannut.

Oletko kuullut heinäkuisesta Colours of Ostrava -festivaalista Tšekissä? No, en minäkään tiennyt siitä mitään ennen kuin tapahtuma tuli esiin samassa kaupungissa seuraavalla viikolla pidettävän matkabloggaajien TBEX-konferenssin yhteydessä.

Vaikka Ostrava on Tšekin tasavallan kolmanneksi suurin kaupunki, on lienee melko tuntematon. Se sijaitsee 360 kilometrin päässä Prahasta itään ja lähellä Puolan rajaa.

Konferenssiin osallistuvilla oli mahdollisuus osallistua hakemuksesta festivaaliin kaikkina neljänä päivänä ns. pressipassilla. Kulkulupa tarjosi pääsyn Colours of Ostrava -festivaaliin sekä sen lehdistökeskukseen ja VIP-alueelle katettuine katsomoineen ja muutamaan muuhun paikkaan, muun muassa Bolt Toweriin ja tiedekeskukseen.

Colours of Ostrava -festivaalin ohjelmisto oli niin laaja, että varmaan jokainen löysi itselleen mieluista kuultavaa, nähtävää ja koettavaa. Olutta myytiin kätevistä pantillisista muovimukeista.

Kulttuuria kaivosalueella

Näkymä festivaalialueelle noin 80 merin korkuisesta Bolt Towerista. Se on saanut nimensä pikajuoksija Usain Boltin mukaan.

Tämäkin kuva on otettu Bolt Towerista. Siellä sijaitsee myös kahvila.

Colours of Ostrava -festivaali 18.‒21.7.2018 tarjosi kuultavaksi monia eri musiikkilajeja rockista elektroniseen musiikkiin ja jazzista souliin. Ohjelma alkoi jo puoliltapäivin ja jatkui keskiviikkona ja torstaina puoli kolmeen ja perjantaina ja lauantaina peräti neljään saakka yöllä.

Esiintyjiä oli kaikkiaan 21 lavalla, bändejä oli 130 ja esityksiä yhteensä 350. Musiikin lisäksi ohjelmassa oli teatteriesityksiä, workshopeja, keskusteluja sekä taidetta ja designia.

Jos olisin paremmin perillä nykymusiikista, olisin varmaan tunnistanut esiintyjiä ja bändejä. Nyt niistä valtaosa oli minulle tuntemattomia. Vain Pharrell Williams ja Grace Jones nousivat tuttuina esiin artistikattauksesta. Mukana oli myös sellaisia esiintyjiä kuin Future Islands, George Ezra, Beth Ditto, Jeremy Loops, Aurora, Kensington, Joss Stone, Kaleo, Jessie J., Paul Kalkbrenner ja Kygo vain muutamia mainitakseni.

Festivaali levittäytyi Dolní Vítkovicen entiselle kaivos- ja teollisuusalueelle. Ruosteinen ja betoninen ympäristö loi rouhean taustan kulttuurille ja tuotemyynnille. Festarialueelta saattoi ostaa kaikenlaista asusteista musiikkituotteisiin sekä ruokaan ja juomaan.

Ideoita ilman rajoja

Festivaali oli paljon muutakin kuin musiikkia. Meltingpot oli kansainvälinen kolmatta kertaa järjestetty keskustelufoorumi teemalla Ideoita ilman rajoja. Asiantuntijoiden keskustelut, luennot, teatteriesitykset, tapaamiset ja elokuvat liittyivät muun muassa politiikkaan, kulttuuriin, terveyteen, tieteeseen, koulutukseen, matkustamiseen ja talouteen.

Tutustuin huonosti ohjelmaan ja huomaan nyt jälkikäteen, että siellä olisi ollut paljon mielenkiintoista. Ilokseni silmäni osuivat oikeaan aikaan otsikkoon Pecha Kucha Night Ostrava, jota olin seuraamassa.

Elokuville ja teatteriesityksille oli omat lavansa. Suomen ainut edustaja festarissa taisi olla Dome Karukosken ohjaama Tom of Finland -elokuva.

Colours of Ostrava -festivaali otti huomioon koko perheen. ČEZ Family Parkista löytyy ohjelmaa ja tekemistä lapsillekin. Alueella sijaitseva tiedekeskus Svět techniky tarjosi myös kivan käyntikohteen.

Svet Techniky -tiedekeskus sijaitsee festivaalialueella.

Festivaali on saanut monia palkintoja, joista viimeisin on Guardian-lehden arvio vuonna 2016 siitä, että Colours of Ostrava on kymmenen parhaan eurooppalaisen musiikkifestivaalin joukossa. Myös European Best Destinations -sivusto on listannut Colours of Ostrava –festivaalin parhaiden joukkoon.

Päälava oli vain yksi muiden joukossa. Tunnelma tiivistyi iltaa kohden.

Kokemukseni mukaan festivaali oli hyvin järjestetty ja toimiva. Liikenne, kierrätys, esteettömyys, turvallisuus ja monet muut asiat oli otettu huomioon.

Ensiavun toimivuus tuli testattua, kun yksi ryhmäämme kuuluva loukkasi nilkkansa katsomon rappusissa. Paikalle tuli neljä lääkintäryhmään kuuluvaa, jotka arvioivat tilanteen, antoivat ensiapua ja kuljettivat loukkaantuneen sairaalaan.

Festivaalitunnelmia voi katsella vuoden 2017 Colours of Ostrava -festivaalista tehdystä lyhyestä videokoosteesta.

Ensi vuonna 17.‒20.7.2019

Ensi vuonna Colours of Ostrava -festivaali järjestetään 17.‒20.7.2019. Kannattaa seurata festivaalin ohjelmaa jo tämän syksyn aikana ja jos sieltä löytyy suosikkiesiintyjiä, niin sitten vain menoksi. Lento Helsingistä Prahaan kestää noin kaksi tuntia ja sieltä voi jatkaa noin kolmen tunnin junamatkalla Ostravaan.

Majoitus kannattaa varata hyvissä ajoin. Kätevintä on valita hotelli joko tapahtumapaikan läheisyydestä tai keskustasta, josta on hyvät ratikkayhteydet festarialueelle. Dolní Vítkovicen alueella on myös leirintäalue.

Colours of Ostrava -sivulta voi tilata uutiskirjeen, jonka avulla pysyy ajan tasalla festarin suhteen.