Matkakertomus

Hilpeitä ja hämmentäviä hetkiä Jerseyssä

Yksi matkojen viehätyksestä ovat erilaiset kohtaamiset. Ne voivat olla ohikiitäviä, sanattomia, ehkä vain katseita tai hymyjä, mutta jostain syystä mieliinjääviä. Kerron tässä kahdesta tapauksesta viimesyksyiseltä Jerseyn matkaltani.

Tätä katua pitkin kuljin lukuisia kertoja kuukauden olekeluni aikana; bussipysäkille ja takaisin.

Route Orange oli kielikurssimatkani kotikatu.

Kävelin majapaikastani Route Orange -katua pitkin kohti bussipysäkkiä sunnuntaisena aamupäivänä. Kuulin moottoripyörän ääntä ja vastaani ajoi yksi, kaksi, monta menopeliä.

Sadan harrikan ohiajo

Vastaani tuli arviolta noin 100 Harley-Davidsonia. En tosin tullut laskeneeksi moottoripyöriä, mutta letka oli pitkä. Osalla istui joku takapenkillä, useimmiten nainen.

Kuljettajat ja kyytiläiset näyttivät pääosin entisiltä nuorilta. Heissä oli hippimäistä rentoutta. Olin kuin yhden naisen vastaanottokomitea muutoin hiljaisella kadulla. Teki mieleni vilkuttaa heille ja niin teinkin. Moni vilkutti takaisin hilpeästi ja hymyillen.

Kohtaaminen oli jotenkin riemastuttava ja tulin siitä hyvälle tuulelle. Minä olin matkalla omaan kohteeseeni, heillä oli menossa The Jersey HOGS Around the Rock -kokoontuminen, kuten nyt sain selville googlaamalla. Kyseessä oli joka toinen vuosi järjestettävä viikonlopun pituinen moottoripyörätapahtuma. Tästä videosta pääsee tunnelmaan.

HOG tarkoittaa Harley Owners Group -ryhmää (H.O.G). Se on organisaatio, jonka Harley-Davidson perusti merkkinsä moottoripyörän omistajille vuonna 1983. Nykyisin se on maailman suurin valmistajan organisoima moottoripyöräorganisaatio ja ryhmään kuuluu yli 1 200 000 jäsentä.

Jersey sai oman The Jersey Chapter of H.O.G. -yhdistyksensä vuonna 1999.

En ole tainnut koskaan olla moottoripyörän kyydissä, enkä enää uskaltaisikaan kokeilla vauhdin hurmaa kaksipyöräisen päällä. Siitä huolimatta jokin tuossa harrastuksessa viehättää. Ehkä vapauden ja vauhdin illuusio?

Kuva steven underhill Pixabaystä.

Mehän olemme tavanneet jo aikaisemmin?

Toinen mieleeni jäänyt kohtaaminen sattui, kun kävin ostamassa eräänä lauantaina lipun Jersey Opera Housen opastettuun teatterikierrokseen, ”behind the scenes”. Tutustumiseen oli paketoitu iltapäivätee; Theatre Tour and Afternoon Tea.

Lipputoimistossa oli kaksi palvelutiskiä henkilökuntineen, kaksi naista, joista molemmat olivat vapaina. Valitsin nuoremman näköisen ja juttelin hänen kanssaan muun muassa tulevasta Jersey Festival of Words 2018 -tapahtumasta ja kerroin myös olevani matkabloggaaja.

Vanhempi nainen kysyi yllättäen, että olenko Suomesta ‒ en ollut maininnut asiaa ollenkaan. Hämmästelin, kuinka hän tietää kansallisuuteni. Hän kertoi auttaneensa minua löytämään edellisenä viikonloppuna Jersey Beer & Sider -festivaaleille ja jutelleen kanssani.

En ollut tunnistanut häntä, koska hän oli tuolloin kadulla tavatessamme mies pukeutuneena mustiin farkkuihin ja takkiin. Tosin laitoin merkille pikkurillin punaisen kynsilakan. Tutkin kadulla karttaa ja hän opasti minut ystävällisesti festivaalialueelle; oikaisimme erään parkkihallin läpi.

Nyt hänellä oli pukeutunut naiseksi: pitkät hiukset, meikkiä, silmälasit, paitapusero, helmet  (ja ehkä puolihame; sitä en nähnyt, mutta olisi sopinut tyyliin). No, toinnuin jotenkin tilanteesta ja sanoin muistavani hänet.

En sitten tiedä, pukeutuuko hän naisten vaatteisiin vain töissä vai mielialan mukaan. Eikä siinä mitään, mutta hiukan hämmennyin, kun en ensin tunnistanut häntä.

Kuvastakin näkee, että päivä oli sateinen, joten kiertely oopperan kulisseissa ja iltapäivän teehetki oli mainiota ajanvietettä.

 

Normaali
Kulkuneuvot, Matkakertomus, Matkustaminen, Tapahtuma

Runoutta linja-autossa

Runoja voi löytäää mistä vaan, vaikka linja-autosta. Ja tällä viikolla 2.‒11.11.2018 Turusta Runoviikko-festivaalin tapahtumista.

Turussa ja muuallakin Varsinais-Suomessa vietetään tällä viikolla Runoviikko-festivaalia. Kymmenen päivää runoja ajalla 2.‒11.11.2018.  Yli 30 tapahtumaa, yli sata esiintyjää. Lähes kaikkiin tapahtumiin on vapaa pääsy.

Koko ohjelma löytyy verkkosivuilla. Festivaalin teemana on runo & eläin.

Tapahtumajärjestäjä on Runoviikko ry. Festivaalin ovat mahdollistaneet Turun kaupunki ja Taiteen edistämiskeskus.

Minne haluan mennä?

Linja-autolla voi matkustaa Guernseyn saaren ympäri.

En ole osallistunut Runoviikkoon, mutta se inspiroi minua miettimään, mikä runo on minua viimeksi puhutellut. Muistinkin helposti runon, jonka tapasin Guernseyn bussissa.

Ai kuinka runon voi tavata linja-autossa? Helpostikin; se löytyi seinältä. Kyseessä oli Guernseyn saarella järjestettävään kirjallisuustapahtumaan liittyvän runokilpailun parhaimmistoa: Alex Soulsbyn runo Where I want to go.

Runo kuvasi niin hyvin tuntojani, kun lähdin kiertämään Guernseyn saarta bussilla. Tiesin vain, että bussi kiertää saaren ympäri myötäpäivään. Minunkin mielestäni oli hauskaa, etten tiennyt reittiä ja ajattelin, että pysähdyn sopivan paikan tullen.

Tässä runo alkuperäiskielellään.

”Where I want to go

The bus is going where I want to go
Though where that is I don´t exactly know
Though I know I´ll know when I get where I am going
And in a sense it´s more fun not knowing
Where exactly the bus is going
Though perhaps if it´s just toing and froing
I might be better off just knowing
And it´s hard to know if where I want to go
Is where the bus driver is going to go
When where that is I don´t exactly know
So perhaps we´ll just go to and fro
Until I know where I want to go.”

Alex Soulsby

Mikä runo on puhutellut sinua viimeksi tai jäänyt mieleesi?

Kirjallisuusfestivaali Guernseyssä toukokuus

The Guernsey Literary Festival järjestetään toukokuussa. Tänä vuonna se oli 10.‒13.5.2018. Tapahtuman sivuilta löytyy ilahduttavasti neljän seuraavan vuoden ajankohdat. Kirjallisuuden ystävät voivat suunnata reittinsä ensi vuonna Guernseyhin 1.‒6.5.2019.

Mutta sitä ennen voi nauttia runoudesta ja kansainvälisistä esiintyjistä Turussa.

 

 

Normaali

La Corbière Lighthouse, Jersey.

Matkakohde, Nähtävyys, Rakennus, Valokuva

La Corbière Lighthouse

Kuva
Matkustaminen

Perunankuoripaistoksen saari

Vietin viikonlopun Guernseyn saarella. Se on maailmanlaajuiseen suosioon nousseen Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville -tarinan syntysija.

Aamu valkenee Guernseyssä. Edessä vasemmalla Castle Cornet -linnoitus, joka on puolustanut saarta yli 800 vuoden ajan. Näkymä Pandora-hotellin ikkunasta.

Eräs Facebook-ystäväni julkaisi sivullaan kysymyksen: ”Mikä on vaikuttavin lukemasi kirja?” Olen lukenut vuosien varrella moniakin vaikuttavia kirjoja, mutta nyt tuohon kysymyksiin pitänee vastata: Mary Ann Shafferin ja Anne Barrowsin teos Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society). Kirja on julkaistu englanniksi vuonna 2008 ja suomeksi vuonna 2010.

Luin kirjan jo parisen vuotta sitten. Se nousi uudelleen ajankohtaiseksi siitä tehdyn elokuvan myötä. Näin sen viime kesäkuussa.

Miehitetty saari Kanaalissa

Kirjan ja elokuvan koskettava tarina ja sen tapahtumapaikka Guernseyn saari Englannin kanaalissa nousi mieleeni, kun suunnittelin kielikurssille lähtemistä. Tässäpä oiva, hiukan erilainen ja tuntematon paikka, jossa yhdistyisi brittiläinen kielialue ja ranskalaisvaikutteet, saari, monivivahteinen historia ja kaunis luonto rantoineen ja kivineen.

Päädyin parin mutkan kautta kuitenkin Jerseyn saarelle, mutta vietin Guernseyssä yhden viikonlopun.

Otan tähän uudelleen jo aikaisemmin käyttämäni lainauksen kirjan esittelystä:

”Lontoo 1946. Kirjailijatar Juliet Ashton on etsimässä aihetta seuraavalle teokselleen, kun hän saa kirjeen tuntemattomalta mieheltä Guernseyn saarelta. Dawsey Adams on saanut käsiinsä kirjan, jonka sisäkanteen on kirjoitettu Julietin nimi. Hän kertoo kuuluvansa kirjalliseen piiriin, joka syntyi Guernseyn saksalaismiehityksen aikana, kun joukko saarelaisia jäi salaisen porsaspaisti-illallisen päätteeksi kiinni ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta.

Juliet kirjoittaa ensin Dawseylle, sitten muillekin kirjallisuuspiirin jäsenille. Kirjeiden kautta hän saa kuulla hätkähdyttäviä ja lumoavia tarinoita Guernseystä ja sen omaperäisistä asukkaista. Kun Juliet vihdoin päättää matkustaa saarelle, hän ei ainoastaan löydä aihetta kirjalleen, vaan paljon enemmän.”

Kirjan nimessä oleva perunankuoripaistos viittaa kirjallisen piirin suosikkitarjottavaan. Ruoka-aineistahan oli pulaa ja mielikuvitusta oli käytettävä aterioden suhteen. Perunasoseesta ja perunankuorista saatiin aikaiseksi jonkinlainen paistos tai piiras.

Sattumalta Lontoosta Guernseyhin

Kirjan synty on monen sattuman summa. West Virginiassa, Yhdysvalloissa, vuonna 1934 syntynyt Mary Ann Shaffer työskenteli kustannustoimittajana, kirjastonhoitajana ja myyjänä kirjakaupoissa. Toisen kirjansa taustatyön vuoksi Lontooseen vuonna 1976 matkustanut Shaffer sai tietoa saksalaisten miehitysajasta Guernseyn saarella.

”Lensin mielijohteesta Guernseylle ja lumouduin lyhyen vierailuni aikana saaren historiasta ja kauneudesta”, kertoo kirjailija teoksensa Kiitokset-osuudessa.

Shaffer jäi saarelle jumiin, koska kaikki lento- ja laivaliikenne keskeytettiin sankan sumun vuoksi. Odotellessaan paluumatkaansa hän luki lentoasemalta saatavissa olleita kirjoja, joiden joukossa oli muun muassa Jersey Under the Jack-Boot. Kirjan saksalaismiehityksen ajasta on kirjoittanut Reginald Charles Fulke Maugham.

Etsiessään kirjallisuuspiirinsä yllyttämänä aihetta omalle kirjalleen vuosia myöhemmin Shaffer muisti Guernseyn.

Shafferin teos on kirjoitettu kokonaan kirjeiden muotoon. Kirjailija on joutunut tutustumaan perusteellisesti aiheeseensa ja tarinansa tapahtumapaikkaan. Tapasin Guernseyssä yhden hänen haastateltavistaan.

Miehitys oli arkea Margaretin lapsuudessa

Margaret Le Cras piti Castle Cornet -linnassa esityksen kyseisestä kirjasta, sen syntyvaiheista ja omista kokemuksistaan saarella osana Living history -esityksiä.

Noin 80 prosenttia lapsista ja lähes puolet koko väestöstä lähti pois Guernseystä ennen miehityksen alkua. Lapset lähetettiin Englantiin kokonaisina koululuokkina. Margaret perheineen jäi saarelle. Hänen isänsä valitsi sopeutumistaktiikan: perheessä ei harrastettu mitään saksalaisten kieltämää.

Margaret Le Cras oli muutaman vuoden ikäinen saksalaismiehityksen aikana 1940‒1945. Se oli hänen lapsuutensa arkea.

Moneen kertaan kuollut porsas

Shafferin kirjan toinen päähenkilö on sikafarmari Dawsey Adams. Porsaat ja porsaanpaisti ovatkin kirjassa osa tarinaa: kaikkihan alkoi kielletystä illallisesta.

Margaret Le Cras kertoi, että saksalaiset pitivät lukua saarelaisten hallussa olevista kotieläimistä. Tietty osuus eläimistä piti luovuttaa heille.

Porsaita kuoli aina silloin tällöin ja eläin piti käydä näyttämässä saksalaisille. Jotta saarelaiset olisivat saaneet itsekin nauttia liha-aterioista, he alkoivat käyttää samaa kuollutta porsasta todisteena: porsas kiersi talosta talon ja kävi kirjattavana saksalaisten tilinpitoon. Jonkin aikaa tämä onnistui, kunnes huijaus paljastui ja porsaita ryhdyttiin merkitsemään maalilla.

Margaret ja muut koulun lapset lähetettiin kotiin kesken koulupäivän, kun saaren vapauttamispäivä koitti toukokuun 9. päivänä vuonna 1945. Margaret kertoi olleensa hämmennyksissä, koska pääsi liian aikaisin kotiin ja kirkonkellot kilkattivat. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin kuullut niiden soittoa. Väki ryntäsi kaupungille juhlimaan niin kauan odottamaansa vapautta.

Tuotteistettu tarina

Elokuvamainos toivottaa tervetulleeksi saarelle Guernseyn lentoasemalla.

Guernsey hyödyntää matkailussaan maailmanlaajuisen suosion saanutta kirjaa ja elokuvaa. Lentoasemalla on iso juliste ja Potato Peel Pie Society -aiheisia tuotteita löytyy muistikirjoista suklaaseen ja jääkaappimagneeteista mukeihin. Luonnollisesti kirjaa on myytävänä monissa paikoissa.

Shafferin kannalta on harmi, ettei hän ehtinyt näkemään kirjaansa valmiina. Hän sairastui ja kuoli ennen sen ilmestymistä. Hänen sisarentyttärensä Anne Barrows viimeisteli kirjan julkaisukuntoon.

Shaffer ei myöskään nähnyt kirjan pohjalta vuonna 2018 julkaistua elokuvaa, puhumattakaan kaikesta siitä, miten kirja on vaikuttanut tapahtumapaikan matkailuun. Saarella järjestetään muun muassa opastettuja kiertokäyntejä kirjan tapahtumapaikoille.

Olin hiukan pettynyt, kun kuulin Jerseyssä ollessani, ettei elokuvaa olekaan kuvattu tarinan autenttisilla paikoilla. Kustannussyistä Guernseytä vastaavat kuvauspaikat on haettu Englannista: Devonista, Bristolista ja Cornwallista. Lontoo on luonnollinen ja oikea kuvauspaikka kirjailija Juliet Ashtonin elinympäristönä.

Tarinalla on kuitenkin alkujuurensa pienen ja kauniin saaren sodanaikasessa historissa.

Guernsey on paikka, jossa mielihyvin viettäisin viikon tai parikin.

 

Normaali
Kaupunki, Kulkuneuvot, Matka, Matkakertomus, Matkakohde, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Viikonlopuksi Guernseyn saarelle

Matkustin Englannin Kanaalissa olevasta Jerseystä Guernseyhyn viettämään viikonloppua. Mennessä matkasin lentäen ja palasin laivalla.

Kanaalisaarille ja sieltä muualle matkustetaan vain, jos sää niin sallii. Laivavuoro peruutetaan, mikäli ilma on myrskyinen. Kovan tuulen lisäksi lentoliikenteen haittana on toisinaan sumu.

Ketterästi kentällä

Olisin halunnut matkustaa Guernseyhyn (virallisesti Guernseyn voutikunta, Bailiwick of Guernsey) jo edellisenä viikonloppuna, mutta silloin sinne ei mennyt ainakaan Condor Ferriesin laivoja.

Ostin laivaliput viikonlopuksi perjantaista sunnuntaihin 28.‒30.9.2018. Lähtöä edellisenä päivänä Condor Ferries ilmoitti tekstiviestillä, että vuoro oli peruttu teknisten syiden vuoksi.

Koska tuo viikonloppu oli osaltani viimeinen mahdollisuus Guernseyn matkaan Jerseyssä oleskeluni aikana, ostin perjantain menomatkan Flyben lennolle puolenpäivän aikaan perjantaina. Ostaminen verkossa oli helppoa, samoin lähtöselvityksen teko. Matka maksoi 68 puntaa.

Sujuvaa oli myös lentokentälle meno. Isäntäperheeni au pair kyyditsi minut Jerseyn kentälle, jossa olimme jo noin 10 minuutin päästä.

Matkalaukun jättäminen ja turvatarkastuskin sujui pienellä kentällä ripeästi, vaikka päädynkin aina erikseen tarkastukseen. Polvissa oleva rauta hälyttää ja sitten joudunkin kopeloitavaksi. Matka majapaikasta kentälle ja pakolliset muodollisuudet hoituivat puolessa tunnissa. Se oli ilahduttavaa.

Ryhdyinkin jo ideoimaan, että jatkossa valitsisin matkakohteeni siten, että sen kenttä olisi pieni ja yksinkertainen. Sellainen on kotikaupunkini Turun lentoasema, mutta sen kohdevalikoima on vielä suhteellisen vaatimaton.

Jerseystä lennetään muun muassa Alderneyn ja Guernseyn naapurisaarille sekä Isoon-Britanniaan.

Lyhyt lento Guernseyn saarelle

Flybe lensi Guernseyhyn Blue Islands -yhtiön potkuriturbiinikoneella. Lento kesti noin 20 minuuttia. Koneessa ei tarjoiltu eikä myyty mitään.

Guernseyn oma lentoyhtiö Aurigny lentää 13 kohteeseen, mutta ei Jerseyhin.

Blue Islandsin kone on valmiina saarihyppelyyn.

Guernseyn oman lentoyhtiön kohteet ovat Isossa-Britanniassa ja Euroopassa.

Lentokentällä oli infopiste, josta sain bussiaikataulun ja esitteitä. Kuulin myös tiedon siitä, että voin ostaa bussista kahden päivän lipun 7,50 puntalla. Sen voimassaoloaikana voi kiertää saarta niin paljon kuin ehtii.

Tälläkin Kanaalisaarella on Jerseyn tapaan hyvin organisoitu julkinen linja-autoliikenne. Myös takseja oli runsaasti lentoaseman ulkopuolella.

Guernseyssä saarten luonne muistutti itsestään. Tuuli oli puuskaista ja piti varoa jättämästä matkalaukkua itsekseen; se olisi lähtenyt rullaamaan pyörillään tuulen voimasta.

Jouduin odottelemaan jonkin aikaa bussia, kunnes paikalle tuli sellainen, joka menee St. Peter Portiin, saaren pääkaupunkiin ja sen pääteasemalle, josta käytettiin nimitystä Bus Terminus. Kyse ei ollut linja-autoasemasta, vaan kadunpätkästä, jonne kaikki bussit päätyvät ja josta ne taas lähtevät uudelle vuorolle.

Vietin Guernseyssä perjantai-iltapäivästä puoleen päivään sunnuntaina. Kirjoitan siellä vierailusta erilliset postaukset.

Tervetuloa, toivottaa Guernsey.

Bussikatos suojasi tuulelta, joka oli saapumispäivänäni aika navakkaa.

Paluu Liberation-laivalla

Condor Ferries liikennöi muun muassa Guernseyn ja Jerseyn välilä sekä Jerseyn ja Sarkin sekä Jerseyn ja ranskalaisen satamakaupungin St. Malon välillä.

Condor Ferries ei onneksi lähettänyt peruutusviestiä sunnuntain paluuvuorosta, joten suunnistin kohti matkustajasatamaa St. Peter Portissa. Kaupungin edustalla on laaja satama-alue yksityisine moottori- ja purjeveneineen sekä matkustajaliikenteen laivoineen.

Samaan hallintoalueeseen kuuluvat myös pienemmät saaret Alderney, Sark, Herm, Jethou, Brecqhou ja Burhou. Guernseystä voi matkata Jerseyn lisäksi ainakin kolmeen ensiksi mainittuun saareen.

Löysin helposti terminaaliin kartan ja viitoitusten avulla. Laivayhtiön ohjeiden mukaan ilman autoa tulevien matkustajien mukaan piti olla paikalla viimeistään 40 minuuttia ennen laivan lähtöä.

Maihinnousukortin sai matka-asiakirjoja vastaan asiakaspalvelutiskiltä. Isommat laukut piti jättää laitettavaksi erillisiin kuljetusvaunuihin.

Liberation-laivaan käveltiin autokannen kautta. Jokaisen matkustajan maihinnousukorttiin oli merkitty istumapaikan numero. Maksamalla noin kymmenen puntaa enemmän olisi päässyt laivan etuosan näköalapaikoille. Peruslipun hinta oli 32,50 puntaa.

Isommat matkalaukut kuljetettiin erikseen laivaan.

Libaration-laivaan kuljettiin autokannen kautta.

St. Peter Portin maalauksellinen satama jäii taaksemme.

Näkemiin, Guernsey.

Laivassa oli pieni tax free -myymälä, kahvio ja eräänlainen kanttiini, josta sai ostaa lämpimiä aterioita. Minulle jäi epäselväksi, missä ruoka oli tarkoitus syödä, ilmeisesti istumapaikoilla, sillä pöytiä ei ollut käytettävissä.

Matka kesti Guernseystä Jerseyhin vain tunnin. Se kului nopeasti aluksi kannella maisemia ihaillen ja valokuvaten. Lähisaari Sark oli hyvin näkyvissä ja Jerseyn saari häämötti ylös kohoavana tasaisena laattana hiukan kauempana.

Kävin katsomassa kaupan valikoimat, mutta vältin sinnikkäästi kaikki ostohoukutukset. Hetken ajan ehdin istua paikallani, kunnes lähdin taas kannelle katselemaan satamaan saapumista. Jerseyn sataman lähistöllä olevaa Elisabeth Castlea pääsi nyt katselemaan eri suunnasta kuin aikaisemmin.

Satamasta ei lähde paikallisliikenteen busseja, joten kävelin kohti Liberation Stationin linja-autoasemaa.

Normaali
Kulkuneuvot, Matkakertomus, Tapahtuma

Valkoista, punaista ja sinistä taivaalla

Red Arrows -taitolentoryhmä piirteli taivaalle kuvioita St. Aubin´s -lahden yläpuolella.

Jerseyssä on järjestetty lentonäytöksiä jo yli 60 vuoden ajan. Tapahtuma tunnetaan nimellä Jersey International Air Display.

Lentonäytös järjestettiin tänä vuonna torstaina 13.9.2018 klo 12.45‒17 St. Aubin´s Bayssa. Päivää pidetään niin merkittävänä, että koululaiset saavat sen vapaaksi.

Väkeä oli kerääntynyt runsaasti eteläistä ranta-aluetta kiertävälle kadulle St. Aubinista St. Helieriin. Paikalla näytti olevan perheitä isovanhempineen ja koirineen; ilmassa oli suuren kansanjuhlan tuntua. Monilla oli mukanaan telttatuolit, piknikvarusteet, kiikarit ja kamerat. Osa kuunteli selostusta radiosta. Koko ranta oli suljettu näytöksen ajaksi.

Merenrantatalojen asukkaat olivat perustaneet parvekkeille kisakatsomoita perheilleen ja ystävilleen. Yrityksillä oli omia katsomoita vierailleen. Rannan kioskit, kahvilat ja ravintolat olivat varustautuneet erityisellä Air Display -menulla.

Lentonäytöksen juuret ovat toisen maailmansodan aikaisessa taistelussa Britanniasta (The Battle of Britain). Britannian Kuninkaalliset ilmavoimat (Royal Air Force eli RAF) ja natsi-Saksan Luftwaffe sotivat heinäkuun alkupuolelta lokakuun loppuun 1940. Taistelu Britanniasta päättyi brittien voittoon. Sen virallinen muistopäivä on 15. syyskuuta.

Lentonäytöksen yksi ohjelmanumero olikin tuon taistelun muistolento.

Näytöksessä oli mukana paljon lentokoneita Thunderbolteista, Viggeneistä, Drakeneista ja Spitfireista lähtien. Yksittäiset sotalentokoneet eivät sinänsä minua kiinnostaneet.

Näytöksen paras osuus oli lopussa, jolloin oli Britannian Kuninkaallisten ilmavoimien Red Arrows -taitolentoryhmän vuoro (The Royal Air Force Aerobatic Team). Paikalliset kehuivat keitä jo etukäteen:”They are the best.”

Yhdeksän koneen muodostelma lensi ajoittain hyvin lähellä toisiaan jakaantuen sitten etäämmälle ja piirtäen kauniita valkoisia vanoja taakseen. Taivaalle piirtyi myös numero 100 ja sydän. Välillä osalla koneista oli valkoinen, osalla punainen ja osalla sininen vana tai oikeammin sanottuna tiivistymisjuova.

Jerseyn näytös oli osa kuninkaallisten ilmavoimien 100-vuotisjuhlavuotta.

Red Arrows -koneet nähtiin myös Helsingissä Suomen Ilmailumuseon järjestämässä Kaivopuiston lentonäytöksessä 9.6.2017, jolloin he onnittelivat 100-vuotiasta itsenäistä Suomea.

Red Arrows. Kaivopuisto Air Show Press Photos. Kuvaaja: Tuomo Salonen /SIM.

Red Arrows, St. Aubin Bay, Jersey.

Red Arrows, St. Aubin Bay, Jersey.

Red Arrows, St. Aubin Bay, Jersey.

London Science Museumin videon avulla pääset seuraamaan näkymiä Red Arrow -koneen ohjaamosta.

Normaali