Viides valokuvafestivaali Hangossa

Hangossa vietettiin syyskuun alussa viidettä kertaa valokuvafestivaalia. Vuonna 2013 alkanut Hanko Fotofestival -tapahtuma on muuttanut hiukan muotoaan, mutta on saanut onneksi jatkua. Hangon kaupungintalolle kerääntyi 2.9.2017 valokuvauksesta kiinnostuneita paikkakuntalaisia ja meitä hiukan kauempaakin tulleita.

Nyt teemana oli Visual Overload/Täydellisen kuvan metsästys. Tarkoituksena oli pohtia sitä, millainen kuva pysäyttää, kun kuvia tulvii silmiemme eteen kaikkialla.

Festivaalin saatesanoissa todetaan: ”Ylivisuaalisessa maailmassamme metsästämme kuva kuvalta täydellisyyttä. Ylimääräiset filtterit korostuvat tuntemattomien tykkäysten keräilyhimossa. Loputon kuvavirta on samanaikaisesti kenties visuaalisesti köyhempi kuin koskaan.”

Tapahtuman yhtenä luennoitsijana toimineen Serkan Günesin sanoin: ”Sosiaalisessa mediassa kuvaa käytetään eri hetkien dokumentoimiseen ja niiden jakamiseen seuraajien kanssa. Koskaan ei ole kuvattu ja käytetty yhtä paljon kuvia kuin tänä päivänä! Onko tämä hyvä vai huono asia, siitä voidaan keskustella!”

5 x Pecha Kucha

Festivaalin aluksi viisi BioFoto Finlandin jäsentä esitteli luontokuviaan Pecha Kucha-muodossa. Jokainen esittäjä sai näyttää 20 kuvaa, jokaista tasan 20 sekunnin ajan.

Esityksensä pitivät Gunilla Björklund (Metsäkauriit lähiympäristössäni), Mia Falck (In the Nude), Kristian Frantz (Maisema kalliossa), Anne Häggblom (Vilaus Uudesta-Seelannista) ja Niclas Rantala (Eteläsin ja merta lähimpän).

BioFoto Finland on ruotsinkielinen luontovalokuvayhdistys, jolla on jäseniä ympäri maata. Samalla yhdistys on osa skandinaavista BioFoto-verkostoa.

Siipien havinaa

Hanko Fotofestivalissa oli viisi esiintyjää, jotka tarkastelivat Visual Overload -teemaa oman kokemuksensa ja kuvien kautta.

Ensimmäisenä esiintynyt  luonnonvalokuvaaja Lars Sundström kertoi Siipien havinaa -nimisessä esityksessään samannimisen luontokuvakirjansa syntyprosessista ideasta tekniseen toteutukseen asti. Hän on halunnut tuoda esiin lähiympäristönsä luonnon ja sen monimuotoisuuden. Melkein kaikki kirjan kuvat ovat Raaseporista tai Hangosta rannikolta metsälammelle.

Tähtiä taivaalla

Oscar Kesercin aiheena oli Yökuvaus ja näkyvyys sosiaalisessa mediassa. Oscar on harrastanut noin kolmen vuoden ajan lähinnä suomalaista maisema-, tähti- ja merivalokuvausta. Hänen kuvauspaikkojaan ovat Kirkkonummi ja Rodos, jossa hän on kasvanut. Hän esitteli omia kuviaan ja antoi vinkkejä ja tietoa yökuvaukseen.

Oscar Keserci kertoi myös ajatuksiani verkkonäkyvyydestä. Hänen mukaansa sosiaalisella medialla on ollut iso merkitys menestyksen saavuttamiseen. Hänen kuviaan voi katsella muun muassa Facebookissa, Instagrammissa ja 500px-sivustolla.

Monta tapaa nähdä luonto

Valokuvataiteilija ja taiteilijaprofessori Ritva Kovalaisen tuotannossa kantavana teemana on ihmisen ja luonnon suhde. Hänen esityksensä nimenä oli Monta tapaa nähdä luonto. Ritva Kovalainen on työskennellyt monivuotisten taideprojektien parissa. Kirjoittaminen ja graafinen suunnittelu kuuluvat myös hänen työskentelytapaansa.

Kovalaisen töitä on ollut esillä eri puolilla maailmaa ja teoksia on monissa suomalaisissa taidekokoelmissa. Julkisia teoksia hän on tehnyt muun muassa Helsingin yliopiston Metsätieteiden taloon ja Kemiönsaaren päiväkodin tiloihin. Kovalainen on saanut muun muassa Suomi-palkinnon sekä taiteilijaprofessorin arvon.

Kohtaamisia metsässä

Valokuvataiteilija, luontokuvaaja ja kirjailija Heikki Willamon aiheena oli Kohtaamisia. Hän on erityisen kiinnostunut vanhan metsän elämästä ja tunnelmasta sekä muinaisesta kalliotaiteesta ja myyteistä kuvien takana. Hänen kuvissaan on paljon karhuja, mäyriä, peuroja, hirviä ja kettuja.
‒ Minua kiehtoo ihmisen ja eläinten välinen suhde ja yhteys – nyt ja menneinä aikoina, sanoo Willamo.

Heikki Willamon mukaan eläinten valokuvaaminen on niiden kohtaamista ja sen pelkistämistä valokuvaksi. Hänen työnsä yksi ydinkohta on se, miten välittää kohtaamiset arvokkaalla ja eläintä kunnioittavalla tavalla? Miten saa katsojan pysähtymään kuvan ääreen ja antamaan sille mahdollisuuden?

Luennoitsijat Ritva Kovalainen ja Heikki Willamo taustallaan kuvakilpailun parhaimmistoa.

Valo pohjoismaisessa maisemassa

Turkkilaissyntyinen, nykyisin Ruotsissa asuva Serkan Günes on tunnettu tavastaan kuvata pohjoismaista maisemaa. Hän on  hyvin hidas valokuvaaja. Kuvan syntyminen saa viedä aikaa ja valon odotus on välttämättömyys. Luennossaan Serkan esitteli kuviaan ja kertoi Slow Photography -filosofiastaan, jonka keskeisiä elementtejä ovat valmistelu, läsnäolo ja valo.

Ihminen rannalla -valokuvauskilpailu

Hanko Fotofestivalin yhteydessä järjestettiin myös valokuvauskilpailu aiheesta Ihminen rannalla. Harrastajille suunnattuun kilpailuun saapui lähes 100 kuvaa.

Vuoden 2017 voittajakuva on Laila Suortin ottama nuotiokuva järven rannalta.
‒ Tästä kuvasta voi elävästi aistia savun tuoksun, leiritulen ja jopa hyttyset, palkintoraati totesi. Raatiin kuuluivat Tapio Kekkonen, Sandra Kantanen ja Harry Santamäki.

Kolme valokuvanäyttelyä

Kaupungintalon lämpiössä oli esillä  metsäaiheisia valokuvia. Metsä puiden keskellä -näyttelyyn osallistuvat kuvaajat opiskelevat luontokuvauksen erikoisammattitutkintoon valmistavassa Axxell-aikuiskoulutuksessa Kemiönsaaressa.

Metsä puiden keskellä -näyttelyssä oli esillä 32 valokuvaa.

Kaupungintalon juhlasalissa oli näytteillä Lars Sundströmin kuvia Siipien havinaa -kirjasta.

Kaupungintalon Galleriassa oli puolestaan nähtävillä Itsenäisyytemme ikäiset -näyttely, joka oli neljän valokuvaajan kunnianosoitus Hangolle ja Suomen juhlavuodelle. Keskiössä olivat Arja Järvilehdon valokuvaamat kahdeksan noin 100-vuotiaan hankolaisen muotokuvat. Niiden lisäksi esillä oli kaupungin kehitystä valokuvin: teollisuutta, satamatoimintaa, purjehdusta, rantakuvia ja sota-aikoja.

Perinteiset FotoDinner ja Kuvashow

Ravintola Makasiiini valmiina ottamaan vastaan FotoDinnerille osallistujat. Seinillä on esillä Janne Gröningin valokuvia.

Päivän päätteeksi osallistujat kokooontuivat yhteiseen illallistilaisuuteen, FotoDinnerille, Ravintola Makasiiniin. Skärgårdssmak-toiminnassa mukana oleva ja saaristolaismakuja tarjoileva ravintola toimii 1860-luvulla rakennetussa rantamakasiinissa Itäsatamassa.

Nixu Knichter tiiminsä kanssa kantoi pöytiin alkuruoaksi carpacciota ja pääruoaksi miedosti savustettua lohta kanttarellikastikkeella. Marenkia, kinuskia ja marjoja sisältävä Hangonleivos oli aterian makea päätös.

Illan päätti perinteinen ulkona esitettävä Kuvashow, jossa oli vanhoja ja uudempia kuvia Hangosta. Tällä kertaa se katsottiin Regatta Span ulkoseinästä.

Ensi vuonna taas festareille

Festivaalin tapahtumatoimikuntaan kuuluvat Johanna Sandin, Ilse Klockars, Peter Lindholm, Väinö Järvilehto, Lars Sundström, Tapio Kekkonen ja Jan Sandberg.

Kiitän jälleen kerran kivasta tapahtumasta ja esitän tässä terveiseni: Jatkakaa valitsemallanne tiellä. Tulen taas ensi vuonna!

Hanko Foto Festival valokuvauksen ystäville

Valokuvafestivaali järjestettiin Hangossa nyt kolmatta kertaa.

Hangossa järjestettiin 4.–6.9.2015 viikonlopputapahtuma rakkaudesta luontoon, valokuvaan ja Hangon ihanaan valoon. Teemana oli maisemavalokuvaus.

Nyt kolmatta kertaa toteutettu Hanko Foto Festival kattoi ohjelmallaan koko viikonlopun perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Pääsylippu yksittäisille luennoille maksoi 10 euroa ja festivaalipassi 30 euroa.

Paikaksi oli valittu Hangon kaupungintalo, joka antoi hiukan väljemmät puitteet tapahtumalle kuin aiempi paikka, Hotelli Regatta. Alakerran aula toimi lauantain valokuvamessujen tilana, yläkerran lämpiössä oli valokuvanäyttelyitä, perjantaina avajaisten alkutilaisuus ja lauantaina Marttojen kahvio.

Perjantai-illan Grand Opening Partyssa kaupungintalon juhlasalissa järjestävän yhdistyksen puheenjohtaja Ilse Klockars avasi virallisesti Hanko Foto Festival 2015 -tapahtuman ja esitteli ohjelman yleisölle. Finnfoto ry:n puheenjohtaja Kari Tolonen kertoi valokuvan uudesta tulemisesta.

Avajaisissa julkistettiin myös valokuvauskilpailun voittajat. Kilpailun aiheena oli ratkaiseva hetki. Ystäväni Maija Mäntyvaara sai kunniamaininnan Perämerellä otetulla valokuvallaan, jossa vene kiiruhtaa sumun alta pois.

Näyttelyitä yön tunnelmasta uuteen maailmaan

Valokuvanäyttelyitä kaupungintalon lämpiössä.

Kaupungintalon lämpiössä oli itse asiassa kolme valokuvanäyttelyä. Anatoli (Ana) Schorinin kuvissa oli yön tunnelmaa. Nafo 4 eli luontovalokuvaajien ryhmän kuvauskohteena oli saaristomme syrjäisten osien tunnelmat ja rannikkomme monimuotoisuus. Kirsi MacKenzien näyttelyn nimenä oli Luonnon muotoja – Pohjoismaisia maisemia.

Yläaulassa oli vielä valokuvataiteilija Karoliina Veijon näyttely Hangosta uuteen maailmaan. Se tarjosi valokuvataiteen kautta aikamatkan Suomen suuriin siirtolaisvuosiin 1880-1930. Karoliina Veijo on luonut Hangon museon kokoelmiin kuuluvista mustavalkoisista arkistokuvista sekä itse ottamistaan 2000-luvun Hankoa ja New Yorkia esittävistä kuvista kollaasimaisia teoksia.

Pohjoismaisista maisemista Borneon viidakoihin

Lauantain monipuolisen ohjelman aloitti Kirsi MacKenzie aiheenaan pohjoismaiset maisemat. MacKenzie on ammattikorkealoulun lehtori, joka on aloittanut valokuvauksen vain muutama vuosi sitten – Galápagossaarilta. Hän on sittemmin opiskellut valokuvausta ja voittanut jo muutamia alan palkintoja.

Ruotsalaisen maisemavalokuvaaja Magnus Lindbomin aiheena oli Persoonallinen maisema. Hän puhui maisemakuvauksen keskeisistä asioista: sommittelusta, valosta ja oikeassa paikassa olemisesta oikeaan aikaan. Hän myös valotti esityksessään hyvän maisemakuvan olemusta ja sitä, kuinka valokuvaaja voi tehdä kuvasta oman näköisen.

Pata Degermanilla riitti kerrottavaa ja näytettävää tutkimusmatkoistaan.

Tutkimusmatkailija Patrick ”Pata” Degerman esitteli valokuviaan ja kertoi matkoistaan Etelämantereelta Borneon viidakoihin. Luennon nimenä oli Arktiksesta Antarkikseen -93 C – Kuvia ja kertomuksia retkikunnista ympäri maailman.

Esityksessä kuultiin muun muassa siitä, kuinka päästä kuvaamaan jääkarhuja lähietäisyydeltä tai millaisten viidakkoveitsien kanssa kannattaa mennä tapaamaan Borneon viidakon alkuasukkaita. Degerman on tosiaan seikkaillut ja on ihme, että hän on vielä hengissä. Jutut olivat mielenkiintoisia ja kuvat upeita.

Suurpedoista oraviin

Suomalaista perinteistä luontokuvausta edusti Seppo Pöllänen, joka esitelmöi aiheesta Metsiemme takkuturkkeja, kuvia suurpedoistamme. Sudet, karhut ja ahmat tulivat kuvissa lähelle. Näiden eläinten kuvaaminen onnistuu piilokojusta, jossa luontokuvaaja kertoi viettävänsä kerrallaan kolmesta viiteen päivään. Hän on kuvannut suurpetoja, erityisesti susia, jo kymmenen vuoden ajan.

Modernia luontokuvausta edusti valokuvaaja Konsta Punkka, joka on saanut valtaisan ja maailmanlaajuisen suosion Instagramissa julkaisemillaan kuvillaan – oravakuiskaajaksikin häntä kutsutaan. Punkan aiheena oli Miten nostat kuvasi maailmankartalle Instagramissa? Luennon päätteeksi hän julkisti valitsemansa koululaisten Instagram-kuvakilpailun voittajat.

Hangossa kuultiin myös valokuvataiteilija Sandra Kantasen luento työskentelystään, täysipäiväisen taiteilijan arjesta ja elämästä. Kantanen tunnetaan herkästä ja maalauksellisesta tyylistään. Hän on hakenut innoitusta ja materiaalia töihinsä muun muassa Kiinasta, Japanista, Venäjältä ja Kroatiasta.

Luontovalokuvausyhdistys BioFoto Finlandin  jäsenet esittivät seitsemän lyhyttä valokuvakertomusta.

Lauantaina oli tuote-esittelyä pienimuotoisten valokuvausmessujen muodossa. Tällä kertaa mukaan ei tullut mitään – viime vuonna hankin kameran, jossa on puhelin.

Kaupungintalon edustalla oli festariteltta, josta sai ostaa ruokaa ja juomaa. Tämä oli hyvä idea, sillä aktiiviselle vieraalle ei olisi jäänyt paljoakaan aikaa lähteä kauemmaksi energiatankkaukseen. Teltassakin oli esillä Hangon Fotokerhon jäsenten otoksia.

Illallisen jälken kuvashow ja taivaslyhtyjä

Ravintola toimii 1860-luvulla rakennettussa rantamakasiinissa.

Lauantai-illalla järjestäjät, luennoitsijat, yleisön edustajat ja muut asianosaiset kokoontuivat yhteiselle aterialle, FotoDinnerille, Ravintola Makasiiniin.

Menu ei ollut ainakaan kohdallani ravintolan suosimaa lähiruokaa, sillä Black Angus -ulkofileepihvi tuli Australiasta ja olut, Einstök Pale Ale, Islannista. Juoma oli ravintolan isännän, Nixu Knichterin, lihan kyytipojaksi suosittelemaa. Illallinen oli herkullinen ja seura mukavaa.

Eikä tässä vielä kaikki – pimenevässä illassa oli  jäljellä valokuvaesitys Hangon maisemista heijastettuna ns. Fredin talon ulkoseinälle Satamakadun ja Kulmakadun risteyksessä.

Yksi näytös oli myös tulossa, kun purjehdusseuran ravintolassa (Ravintola HSF, Hangö Segelförening) pidettyjen häiden ohjelmaan kuului valaistujen paperilyhtyjen lennättäminen taivaalle. Wikipedia tietää, että niitä kutsutaan taivaslyhdyiksi. Ne ovat olleet jo pitkään suosittuja Kaukoidässä.

Taivaslyhty on ohuesta ja palamattomasta silkkipaperista valmistettu, yläosastaan suljettu pussi, jonka alaosassa on palavaa ainetta. Niitä lähetetään taivaalle juuri häissä tai taivaslyhtyjen ympärille luoduilla festivaaleilla. Näky oli varsin eksoottinen: oransseja palloja kohosi taivaalle ja katosi pimeyteen.

Ohjelmassa oli valinnanvaraa

Valokuvaaja Sten Erik ”Tetti” Lundsten piti sunnuntaina työpajan otsikolla Pois autoasetuksista. Opetustuokion tavoitteena oli oppia vangitsemaan valoa ja saamaan parhaan terävyyden kuviin. Ainakin minä opin erään asetuksen, jota olin jo pidempään ihmetellyt. Oikeat nappulat löytyivät kamerasta.

Tarjolla olisi ollut myös Johan Ljungvistin esitys Maisemavalokuvaus radio-ohjatulla helikopterilla ja matkailuoppaan ja entisen museonjohtajan Marketta Wallin Kuvallinen kertomus Hangon historiasta sekä opastettu kierros otsikolla Kylpyläpuiston huvilat kertovat. Nämä jätimme haikein mielin väliin, sillä koti kutsui.

Emme myöskään osallistuneet sunnuntaiaamun kuvausretkelle, jonka kohteena oli Hankoniemen eteläpuolella sijaitseva pieni Gustafsvärnin kalliosaari. Auringonnousu jäi meiltä näkemättä ja kuvaamatta. Myös Magnus Lindbomin Kompositio, valo ja ajoitus -työpaja jäi kokematta lauantaina. Ohjelma oli siis niin runsas, ettei aivan kaikkeen voinut osallistua – hienoa, että oli valinnanvaraa.

Ensi vuonnakin tavataan

Monet kiitokset Hanko Foto Festivalin järjestäjille ja sponsoreille. Tapahtuma oli kaikinpuolin onnistunut. Kyseessä ei ole mikään massatapahtuma, vaan kodikas ja lämminhenkinen valokuvauksen harrastajien ja ystävien kokoontuminen syyskuisena viikonloppuna.

Järjestäjänä on vuonna 2014 perustettu Hanko Foto Festival ry. Sen tarkoituksena on jatkaa vuonna 2013 aloitettua toimintaa ja tehdä valokuvausviikonlopusta vuosittainen tapahtuma.

Olin nyt mukana kolmatta kertaa ja aion osallistua ensi vuonnakin festivaaliin, joka kuulemma järjestetään samoihin aikoihin syyskuun alussa. Tule mukaan!

Lauantaiaamu oli pilvinen, mutta päivällä aurinko rohkeni tulla esiin.