Naantalin ranta on viehättävää aluetta veneineen, ravintoloineen ja kirkkoineen.
Lempikesäkaupunkini ovat kaikki merellisiä, vanhoja puutalokaupunkeja: Maarianhamina, Tammisaari, Hanko, Porvoo ja Naantali. Niissä kaikissa on omanlaistaan viehätystä: vanhoja, joskus melko koristeellisiakin taloja, kapeita kujia, puistojen vehreyttä, venesatamia, käsityöläisten putiikkeja, omaleimaisia ravintoloita ja pikkukaupungin kompakti mittakaava.
Teimme heinäkuun viimeisellä viikolla ystäväni Marjan kanssa ex tempore -reissun Naantaliin. Meillä oli aikaa muutama tunti, mutta se riitti antamaan monipuolisen elämyksen. Sää sattui olemaan harvinaisen aurinkoinen ja lämmin toisin kuin monena muuna päivänä tämän poikkeuksellisen kylmän kesän aikana.
Ruokailu oli jäänyt päivällä vähäiseksi, joten suuntasimme heti Merisaliin, jossa pääsimme nauttimaan iltabuffetin antimista. Hiukan harmittelimme sitä, että jos olisimme tulleet varttia aikaisemmin, olisimme päässeet hiukan edullisempaan lounaspöytään. Emme kauaa antaneet asian vaivata, sillä ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi: alkuruoaksi kalaa, salaatteja, pari vaihtoehtoa pääruoaksi sekä juustoa ja hedelmiä aterian loppuun.
Istuimme Merisalin terassilla ja seurasimme runsasta turistijoukkoa, joka kulki ohi. Suuri osa oli Muumimaailmasta palaavia lapsiperheitä. Rannassa oli mahtipontisia veneitä. Totesimme melkein yhteen äänen ajatuksen, joka nousee usein mieleen Naantalissa ollessa: ”Melkein kuin ulkomailla olisi.”
Taidehuoneella Unelmien matkassa
Kiersimme hetken rannassa ja osuimme Naantalin taidehuoneelle. Siellä oli muotitaiteilija Jukka Rintalan Unelmien matkassa – Flowing with dreams-näyttely. Sen on suunnittelut visualisti Matti Vaskelainen.
Näyttelyn esittelyn mukaan se ”kuvastaa hänen laajaa taiteellista lahjakkuuttaan muodissa, sisustuksessa ja kuvataiteessa. ”Työni lähtee viivasta, jota käytän vahvasti tai kepeästi aina kuitenkin herkästi ja omaleimaisesti”, hän toteaa suunnittelustaan. Nämä tunnuspiirteet näkyvät muotipiirroksissa, akvarellimaalauksissa, painokuoseissa, vaatteissa ja kovissa pinnoissa. Taiteilijalla on ollut lukuisia näyttelyitä ja muotinäytöksiä kotimaassa ja ulkomailla.”
Jukka Rintalan Unelmien matkassa -näyttely Naatalin taidehuoneella.
Esillä oli muutamia ilta- ja hääpukuja, muun muassa kevään Miss Suomi 2015 -kilpailun finaalissa olleita uniikkipukuja, Roosa nauha -puku sekä hääpukuja. Erikoisin oli tummasävyinen paljettipuku, jonka vihertävä kuviointi muuttui sen mukaan, missä asennossa paljetit olivat – kädellä pyyhkäisemällä sai kuvion muuttumaan.
Timanttiolkaimisen tumman iltapuvun vihreä kuviointi muuttui paljettien asennon mukaan.
Esillä ja myytävänä oli myös kattaustuotteita, sisustustauluja, vaatteita, asusteita sekä kodintekstiilejä. Näyttely on avoinna 9.8.2015 saakka tiistaista sunnuntaihin klo 11–18. Jukka Rintala paikalla Naantalin taidehuoneella päivittäin 4.–9.8.2015 osoitteessa Mannerheiminkatu 5.
Mainittakoon vielä, että näyttelyn työntekijät, kaksi nuorta naista, opastivat ystävällisesti ja kertoivat puvuista ja muista esillä olevista tuotteista.
Pikavisiitti Villa Randalaan
Käväisimme myös katsomassa Villa Randalaa Naantalin vanhankaupungin rauhaisassa rannassa, osoitteessa Rantakatu 20. Se oli Marjalle uusi tuttavuus. Minä olin ollut siellä aikaisemmin heinäkuussa kuuntelemassa Tuula Amberlaa.
Villa Randalassa historiallinen porvariskoti on saanut uuden elämän idyllisenä majatalona kahviloineen ja kokoustiloineen. Talon pihapiiri on saanut alkunsa jo 1700-luvulla. Kesäterassilla soi musiikki joka päivä elokuun puoliväliin saakka. Emme nyt ehtineet jäädä kuuntelemaan jazzahtavaa musiikkia. Päätimme molemmat vielä palata nauttimaan kiireettömästi talon antimista jonain toisena päivänä.
Villa Randalassa on paljon silmänruokaa.
Kun jääkiekko kohtaa kesäteatterin – Hockey Night
Emma-teatterin katoksen alla kelpaa katsoa näytelmää sateisessakin säässä.
Suuntasimme askeleemme Kailon saareen ja Emma-teatteriin katsomaan Hockey Night -lätkäkomediaa.
Emma-teatteri kertoo esityksestä näin: ”Hockey Night on komedia jääkiekosta; itse pelistä sekä ilmiöistä ja ihmisistä sen ympärillä. Hockey Night on muodoltaan kuin jääkiekko-ottelu – se muodostuu kolmesta erästä ja lukuisista pelikatkoista. Komedian ytimessä on läpi jääkiekkomaailman luisteleva näyttelijäkolmikko, jonka toimintaa Antero Mertaranta legendaariseen tyyliinsä selostaa.”
Esityksessä Turun Kaupunginteatteri, Emma Teatteri ja TPS ovat yhdistäneet voimansa. Hockey Nightin käsikirjoitus on Satu Rasilan ja Miska Kaukosen. Ohjaajana on Mikko Kouki, lavastajana Markus Tsokkinen ja rooleissa ovat Miska Kaukonen, Antero Mertaranta, Tom Petäjä ja Linda Wiklund.
Esityksen mainoksen mukaan ”Jos pidät jääkiekosta, pidät esityksestä. Jos inhoat jääkiekkoa, rakastat esitystä.” Kuulun tuohon ensin mainittuun ryhmään, joskin seuraan vain Suomen arvokisapelejä. Oli kieltämättä mielenkiintoista nähdä Antero Mertarannan käsitemuseo ja esityisesti sen dadaistinen osasto sekä tuo selostajalegenda cheerleaderina.
Näytös oli melko lailla täynnä ja mukana oli huomattavan paljon miehiä. Tässä onkin vinkki naisille: jos aviomiesta on vaikeaa saada teatteriin, niin kannattaa ehdottaa tätä esitystä.
Väliajalla myyntipisteiden kapasiteetti ei riittänyt palvelemaan yleisömäärää. Aikamme jonotettuamme totesimmekin, ettei kahvi olekaan ihan must-juttu.
Karaokea Kaivohuoneella
Teatterin jälkeen istahdimme hetkeksi Kaivohuoneen terassille. Siellä oli huomattavasti vähemmän väkeä kuin vastapäisen Ravintola Uuden Killan terassilla. Arvelimme, että ihmiset hakeutuvat auringonvalon mukaan – Kaivohuone oli jo varjossa. Vai olikohan syynä karaoke, joka oli houkutellut monen ääneen vaatimattomallakin laulutaidolla? Ihastelimme vielä hetken auringonlaskua ja sen kultaamaa merimaisemaa purjeveneineen.
Auringonlasku värjäsi maiseman hempein sävyin.
Parasta lähteä nyt 