Sini-keltainen Murmanskin kaupungin vaakuna.
Tässä tekstissä jatkan kahdessa edellisessä blogikirjoituksessa aloitettua tarinaa Suomen tiedetoimittajain liiton opintomatkalta Murmanskiin 16.‒19.9.2016.
Saavuimme illalla Murmanskiin, Venäjän pohjoisimpaan ja maailman suurimpaan pohjoisen napapiirin pohjoispuolella sijaitsevaan kaupunkiin. Sen asukasluku on noin 300 000.
Majoituimme Hotelli Azimutiin (entinen Arktika). Hotellia ei voi olla huomaamatta Murmanskin keskustassa, sillä se on 19-kerroksinen ja 72 metriä korkea ‒ kaupungin ja koko pohjoisen napapiirin pohjoispuolen korkein rakennus ‒ Viiskulman aukion laidassa.
Azimut-hotellin ravintola.
Menu englanniksi, lasku venäjäksi
Lähdimme illalla syömään. Jakauduimme kahteen ryhmään, sillä arvelimme, ettei olisi helppoa löytää tilaa yli 20 hengen porukalle. Olin ryhmässä, joka suuntasi Torro Steak Houseen (Lenina Ave., 80). Se oli arvioitu TripAdvisorissa Murmanskin kolmanneksi parhaaksi ravintolaksi.
Meitä oli seitsemän ja tarjoilija ohjasi meidät pieneen kabinettiin. Toisaalta se oli hyvä, saimme rauhallisen paikan, mutta toisaalta olimme umpiossa, josta emme päässeet kokemaan ravintolan ilmapiiriä.
Saimme englanninkieliset menut. Meitä palveli tarjoilija, joka ei ehkä ymmärtänyt kaikkia viestejämme. Muun muassa annokseni riisin vaihtaminen perunamuusiin ei mennyt heti perille ja jouduin odottamaan tilaukseni toteutumista jonkin aikaa. Yhteen annokseen tilatut ranskalaiset tulivat vasta aterian loppupuolella.
Toivoimme myös saavamme maksaa laskut erikseen, kukin omansa, mutta lasku tuli kokonaisuutena. Sitten kävi myös ilmi, että englanninkielisessä menussa olleet hinnat eivät pitäneetkään paikkaansa. Niinpä tutkimme venäjänkielistä laskuamme ja yritimme saada selville kunkin osuuden. Tarjoilija jätti tyynesti meidät selvittämään sotkua.
Ruoka oli Torrossa hyvää, mutta palvelu ei. TripAdvisor sai käyntimme jälkeen uuden arvostelun otsikolla Good food, terrible service.
Tretjakovin kukkatauluja
Sunnuntaina aamupäivä oli varattu vapaalle tutustumiselle satavuotisjuhliaan viettävään Murmanskiin. Osa seurueestamme lähti tutustumaan Pohjoisen laivaston merimuseoon ja joku Murmanskin aluemuseoon.
Lenin katselee maailmaa nimikkokatunsa suuntaan.
Olin mukana porukassa, joka lähti kulkemaan rautatieasemalta eteenpäin ja kuvasi ensin näkymiä Murmanskin satamaan. Siitä jatkoimme kulkuamme ja päädyimme Lenina-kadulle, josta löysimme myös Leninin patsaan.
Kävimme parissa vaatekaupassa, mutta sitten jätimme shoppailut sikseen. Suuntasimme kohti taidemuseota, jota jouduimme hiukan etsimään. Se sijaitsi hotellin lähellä, mutta puiston laidalla.
Siellä oli esillä nimekkään moskovalaisen Tretjakov-taidegallerian kokoelmista koottu kukka-aiheinen näyttely. Taidenäyttelyssä ei saanut valokuvata, joten tyydyin kuvaamaan portaikon kukka-asetelmia.
Näyttelyn jälkeen oli hyvä vahvistaa itseään buffetlounaalla hotellin ravintolassa.
Murmanskia hotellin ikkunasta kuvattuna. Taidemuseo on edessä keskellä.
Murmanskin taidemuseo.
Taidemuseon portaikko oli somistettu aiheen mukaisesti.
Jäänmurtaja Lenin
Ydinjäänmurtaja Leninin paikka on nyt Murmanskin satamassa museolaivana ja tiedekeskuksena.
Lähdimme tutustumme maailman ensimmäiseen ydinvoimalla kulkeneeseen jäänmurtaja Leniniin. Se oli samalla ensimmäinen ydinkäyttöinen alus siviilikäytössä. Lenin valmistui vuonna 1959.
Lenin laskettiin vesille vuonna 1957 ja se lähti ensimmäiselle koeajolle 1959. Jäänmurtajan pituus on 134 metriä, leveys 27,6 metriä ja korkeus 16,1 metriä. Miehistöä sillä oli 240 henkeä.
Tiedekeskus kertoo jääkarhujen elämästä muuttuvissa olosuhteissa.
Lenin poistettiin käytöstä vuonna 1989. Nykyään Lenin toimii museolaivana ja tiedekeskuksena.
Tiedekeskusnäyttely avattiin 6.5.2015. Se on Lapin yliopiston Arktisen keskuksen, Venäjän valtion ydinjäänmurtajayhtiö Rosatomflotin ja Tromssassa, Norjassa, sijaitsevan Polarian yhteistyön tulosta.
Näyttelyssä on neljä eri teemaa: jäänmurtaja Lenin ja sen historia, erilaiset jäänmurtamisen teknologiat; arktinen alue ja sen monimuotoisuus sekä Venäjän ydinjäänmurtajien laivasto.
Tässä osa Leninin mittaristoista ja laitteista.
Lenin on melkoinen kompleksi useine kerroksineen ja huoneineen. Laura Hiisivuori tutkii jäänmurtajan poikkileikkauskuvaa.
Kapteenin käyttöön varattu salonki.
Ydinjäänmurtajalta löytyy myös iso kokous- ja juhlatila.
Aljosha-patsaalta metsästysmajalle
Ystävällinen nuori venäläismies tarjoutui ottamaan minusta kuvan Aljoshan juurella.
Iltapäivän vietimme kiertoajelulla. Kävimme katsomassa mäen päällä sijaitseva Aljosha-patsaan, poikkesimme ortodoksiseen Vesillä pelastumisen kirkkoon ja näimme kirkon alapuolella oleva Majakka-muistomerkin.
Ikuinen tuli kukkineen Aljoshan edessä.
Vesillä pelastumisen kirkko.
Majakka-muistomerkki.
Illalla nautimme päivällisen ravintola Tsarskaja Ohotassa. Ruoka oli sielläkin hyvää, mutta tarjoilussa oli pieniä puutteita. Kuohuviinit saimme vasta alkuruokien jälkeen.
Paikka oli sisustettu muistuttamaan metsästysmajaa täytettyine eläimineen.
Tsarskaja Ohota oli sisustettu metsästysmajaksi.
Ahma on Suomessa uhanalainen ja harvinainen. Liekö tilanne Venäjällä samanlainen – mutta täytetyksi koristeeksi tämä yksilö on päätynyt.
Tsarskaja Ohota -ravintolan sisustusta.
Lue myös:
Parasta lähteä nyt 