Kirja, Matkakohde, Matkaopas, Matkustaminen, Museo

Omalaatuisia matkailukohteita I: Suomi

Paljonko maailma muuttuu lähes kolmessakymmenessä vuodessa? Jos lähtisi matkaan vuonna 1988 tehdyn Eurooppa-oppaan kanssa – moniko asia pitäisi vielä paikkansa?

20160607_225844_Richtone(HDR)

Ajattelin tehdä tällaisen kokeellisen reissun oppaanani yhdysvaltalaisten Anneli S. Rufuksen ja Kristan Lawsonin matkakirja Europe Off The Wall. A Guide to Unusual Sights. Kirjan olen löytänyt Marian Antikvariaatista, Villa Orrmanista, Hangosta. Samassa vaaleassa rakennuksessa on myös mainio Alan’s Café.

Kirjan tekijät halusivat löytää Euroopasta tutustumiskohteita, jotka ovat jotain muuta kuin Big Ben, Louvre tai Oktoberfest. Paikkoja, jotka ovat ehkä vain paikallisten tiedossa, ei tavanomaisissa matkaoppaissa mainittuja. He ovat keränneet yli 750 tutustumisen arvoista museota, festivaalia, taidenäyttelyä, eläintarhaa, kirkkoa, luonnonnähtävyyttä ja muuta kohdetta 21 Euroopan maasta Isosta-Britannista Skandinaviaan ja Itä-Eurooppaan.

Kiinnostavaa tietysti on, millaisia nähtävyyksiä kirja esittelee Suomesta? Yleisesittelyssä todetaan, että Suomi on Euroopan suuri mysteeri, jolla on raja Venäjän (tuolloin Neuvostoliitto) kanssa, Napapiiri ja Itä-Suomessa on pinta-alasta enemmän vettä kuin maata. Suomesta löytyy poroja, kultaa, verilättyjä ja kalakukkoja. Mitä voitkaan sanoa tällaisista rikkauksista, oppaassa kysytään.

Suomea käsitellään kaikkiaan kahdeksan sivun verran ja mukana ovat seuraavat paikkakunnat: Alahärmä, Turku, Helsinki, Kouvola, Mikkeli, Tampere, Iisalmi/Sonkajärvi, Rovaniemi ja Kuopio/Tuusniemi.

Peikkokylästä Satumaahan

Alahärmästä mainitaan Härmäland Trollpark, jonka voisi kai kääntää Peikkokyläksi. Tällaista kylää ei enää ole, mutta joitakin tiedonmurusia siitä löytyi verkosta. Kyseessä oli ilmeisesti huvipuisto ja peikkometsä.

Nykyisin Härmästä löytyy Huvivaltio Powerpark, jossa on Satumaa. Siellä on metsän siimeksessä Röllikylä, jossa voi tavata Röllin lisäksi Milli Menninkäisen ja muita kylän asukkaita.

Powerpark löytyy osoitteesta Puistotie 3 (tai Jorma Lillbackan tie 16), Härmä. Mies, jolla on tie omissa nimissään, on huvipuiston taustalla. Teollisuusneuvos Jorma Lillbacka on kauhavalainen konealan yrittäjä ja sijoittaja.

Röllikylä pohjautuu menestyksekkääseen Pekka Lehtovaaran ohjaamaan ja käsikirjoittamaan Röllin sydän -animaatioelokuvaan ja sitä edeltäneisiin Rölli-ohjelmiin. Rölli on näyttelijä Allan ”Allu” Tuppuraisen luoma ja näyttelemä satuhahmo.

Alahärmän Peikkokylä lienee ollut eri kuin Kuuskosken perheen luoma Peikkometsä (Peikkopuisto, Satumetsä ja Fauniland) Järvenpäästä, joka oli suosiossa 1970-luvulle saakka. Se oli huippukautenaan Suomen suosituin menokohde heti Linnanmäen jälkeen ja peikot saivat myös kansainvälistä mainetta. Äiti-Kuuskoski lapsineen on muuttanut Yhdysvaltoihin.

Huvivaltio Powerparkista löytää Satumaan. © Huvivaltio Powerpark.

Huvivaltio Powerparkista löytää Satumaan. © Huvivaltio Powerpark.

Helsingistä museoita

Helsingistä mainitaan Alkon museo Tallberginkatu 2 B:ssä. Sitäkään ei sieltä enää löydy, sillä vuonna 1982 peustettu Alkon myymälämuseo yhdistettiin Hotelli- ja ravintolamuseoon 1999. Suomalaisen ruoka- ja juomakulttuurin erikoismuseo löytyy nyt Kaapelitehtaalta osoitteessa Tallberginkatu 1 G.

Toinen oppaassa mainittu museo on Meijerimuseo osoitteessa Meijeritie 6 Valion pääkonttorin yhteydessä. Nykyisin Meijerimuseo löytyy Nummi-Pusulasta osoitteessa Hyvelänraitti 6 ja sitä ylläpitää Valio.

Jykevän 1900-luvun alkupuolelta peräisin olevan jugendhenkisen rakennuksen huoneet on entisöity ajan henkeen sopiviksi. Rakennuksessa on taannoin toiminut Nummen Osuusmeijeri. Museo kertoo maidon tarinan aidossa ympäristössä. Se antaa kuvan meijeritoiminnan kehittymisestä esineistön ja kuvien avulla.

Off The Wall -oppaassa mainitaan myös Eläinlääketieteen museo osoitteessa Hämeentie 57. Tämäkin on historiaa, sillä nyt tämän museon kokoelmat löytyvät Helsingin yliopistomuseo Arppeanumista, joka on perustettu vuonna 2003.

Tämä Fabianinkatu 33:ssa sijaitseva museo syntyi yhdistämällä Helsingin yliopiston museo, Lääketieteen historian museo, Eläinlääketieteen historian museo, Hammaslääketieteen museo ja Käsityönopettajan koulutuslinjan kokoelmat.

Eläinlääketieteen historiaan liittyvät kokoelmat ovat suurimmaksi osaksi peräisin museosta, jonka Suomen Kunnaneläinlääkäriliitto perusti 50-vuotisjuhliensa kunniaksi vuonna 1973. Suurin osa yksityisinä lahjoituksina karttuneista kokoelmista muodostuu eläinlääkäreiden työssään käyttämistä välineistä, lääkkeistä, laboratoriovälineistä ja instrumenteista. Kokoelmissa on myös valistustyössä käytettyjä opetustauluja ja pienoismalleja sekä palkintoja ja valokuvia.

Off The Wall -oppaan mukaan museon suosituin nähtävyys on patologian osasto, jolla voi nähdä vaikkapa jonkun eläimen kaksipäisen sikiön.

Ihan kerta kaikkiaan kreisi paikka

Oppaassa maininnan saa myös helsinkiläisravintola Kreisi osoitteesta Bulevardi 7. Nyt samaisesta osoitteesta löytyy toimistohotelli.

Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä on ollut juttu pääkaupungin 1980-luvun ravintoloista. Siinä siteerataan ravintolaoppaan tekstiä vuodelta 1983: ”Ihan kerta kaikkiaan kreisi paikka. Nähtävyys! Haluatko nauttia ateriasi saunassa, kirpputorilla, huvimajassa, valkosipulihuoneessa, DC-9:ssä vai jossakin muussa yhtä kreisissä paikassa?” Nyt-liitteen mukaan ”ruokailutiloja oli junavaunusta vankilaan, ja ovella kävijää tervehti tippukiviluola, jonka katossa lentelivät vampyyrit.”

Ravintola oli Satu Tiivolan ja Leo Vuoriston omistuksessa. Ravintolan muista vaiheista en löytänyt tietoja. Ehkäpä niitä löytyisi Hotelli- ja ravintolamuseosta?

Tämä tarina jatkuu toisessa kirjoituksessa.

Anneli S. Rufus & Kristan Lawson: Europe Off the Wall: A Guide to Unusual Sights. John Wiley & Sons. 1988.

Normaali
Kirja, Matkakertomus, Matkakirja, Matkustaminen

Tuhat kilometriä kävellen Bretagnen rannikolla

Valtameri kansikuva

 

Daniel Besace kertoo yli kuukauden kestäneestä kävelyretkestään Bretagnen rannikolla kirjassaan Valtameri.

Daniel Besace, 25-vuotias nizzalainen työtön, rahaton ja rakkaudeton mies, kuuli suruviestin 18 000 kilometrin päästä, Polynesiasta. Hänen isänsä oli kuollut. Daniel ei edes tiennyt tämän olleen sairaalassa. Isä oli ”merimies, joka kuljetti ruokatarvikkeita ja muuta tarpeellista atollisaarille”.

Kuinka käsitellä surua? Danielin ratkaisu oli lähteä kävelemään pitkin Länsi-Ranskan rannikkoa, Bayonnesta Brestiin, synnyinkaupunkiinsa. Hän kulki pitkin hiekkarantoja ja entisiä tullimiespolkuja, jotka kiemurtelevat pitkin Bretagnen rannikkoa.

Täytyi oikein tutkia karttaa ja sijoittaa tuo maailmankolkka paikalleen. Aina niin avulias Wikipedia kertoo, että ” Bretagne on yksi Ranskan 18 hallintoalueesta. Se käsittää matalavuorisen niemimaan Ranskan länsirannikolla, Englannin kanaalin ja Biskajanlahden välissä. Ilmasto on kostea ja sumuinen.” Ilmankos, kun Atlantin valtameri ympäröi niemeä kolmella suunnalla.

Azorit 130

Kuvassa on Atlantin valtamerta, ei tosin Bretagnesta, vaan Azoreilta.

”Kulkisin pitkin rantoja, maan ja veden rajalla, hipoisin kuolemaa. Matka tuntui etukäteen filosofiselta koettelemukselta; horisonttiin katsominen kertoisi minulle, ettei isäni enää koskaan ylittäisi sitä rajaa, ei katsoisi minua,” Daniel Besace kirjoittaa.

Hän lähti matkaan sunnuntaina 29.6.1997 Sollies-Toucasista junalla. Paikka on Marseillen suunnalla ja Daniel matkasi yöjunalla eteläisen Ranskan läpi. Reppu painoi kolmekymmentä kiloa.

Tämä jalanjälki on ainettu hiekkaan Abu Dhabissa.

Tämä jalanjälki on painettu hiekkaan Abu Dhabissa.

Métro à Tarnos -rannalla hänellä oli ensimmäistä kertaa hiekkaa jalkojen alla. Daniel Belace käveli päivittäin noin 20‒40 kilometriä ja söi halvinta ruokaa. Hän nukkui teltassaan dyynien ja kallioiden suojassa tai puiden alla.  Hän käytti rahaa matkaansa vain noin kuutisenkymmentä euroa (tuolloin käytössä olivat vielä frangit).

Niukkuus ja pitkä matka antoivat tilaa kaiken vastaanottamiselle sellaisenaan. Kirjan suomentajan Leena Rantasen mukaan ”matkalla Danielin seuralaisina olivat hiekka, aallot, tuli, kuu, tähdet, aurinko, kukat, linnut. Hän tarkkailee pientä ja suurta.”

Matkallaan kulkija myös valokuvasi ja piirsi. Hän hahmotteli vihkoon lyijykynällä maisemia ja yksityiskohtia. Kirjassa on mukana muutama kuva Besacen muistiinpanoista ja piirroksista.

Hän myös lukee portugalilaisen runoilijan ja kirjailijan Fernando Pessoan runoja.

Kirjan teksteissä on meri mukana – ja isä.

”Kauempana meri hohtaa värittömänä kuin peili, mutta elävänä velloen. Ennen auringonlaskua sumukerros horisontin yläpuolella heijasti auringon muotoa. Sitten sumu nielaisi auringon. Majakan valo syttyy kymmentä vaille yhdeksän. Ei ole vielä yö, mutta kuitenkin valonsäde läpäisee pimeyden. Äkkiä tuntuu, että isäni on aivan lähellä.”

Kävelymatka päättyi sunnuntaina 11.8.1997 neljänkymmenen päivän vaelluksen jälkeen Saint-Malossa, josta hän jatkoi matkaansa junalla.

Atlantin valtamerta Azoreilta.

Olisi ollut mukavaa, jos kirjassa olisi ollut kartta, johon olisi merkitty Besacen päivämatkat.

Valtameri oli jollain lailla kiehtovaa luettavaa. Mies ja reppu, vaellusta meren rannalla ja luonnon ehdoilla.

Tällaista matkaa en tulisi itse tehneeksi ainakaan noin ankaralla tavalla. Voisi olla hauskaa kulkea Atlantin rannikolla pieninä päivämatkoina ja päästä yöksi aamiaismajoitusta tarjoaviin paikkoihin tai pieniin hotelleihin. Merta, hiekkaa ja aurinkoa päivisin, mutta illalla pitäisi päästä lämpimään suihkuun ja kunnon sänkyyn nukkumaan.

Daniel Besace: Valtameri (Océan. Itinérêve á pied de Bayonne á Brest). Suomentaja Leena Rantanen. Basam Books. 2014.

Normaali
Tässä yksi kiinnostava kirja, joka jäi lontoolaiseen kirjakauppaan.

Tässä yksi kiinnostava kirja, joka jäi lontoolaiseen kirjakauppaan.

 

 

Kirja, Valokuva

Matkailijan vuosi – A Traveller´s Year

Kuva
Kirja, Matkustaminen

Onnellisten ukkojen käsikirjan vinkkejä matkailuun

onnellisten_ukkojen_kasikirja97173Ruotsalainen Dag Sebastian Ahlander on eläkkeelle siirtynyt diplomaatti ja lastenkirjailija, joka on kirjoittanut myös Onnellisten ukkojen käsikirjan. Oppaassaan hän tarjoaa 109 keinoa elämän huippuhetkien saavuttamiseksi. Ahlanderin mukaan elämä on parasta alle 12- ja yli 65-vuotiaana.

Kirja on suunnattu eläkkeelle jääneille, mutta monet sen neuvot sopivat kyllä nuoremmillekin. Tässä Ahlanderin kirjansa alkuluvussa esittämä loppupäätelmä:
”Elä uutta elämää. Täytä omat odotuksesi, älä muiden odotuksia. Katso aina eteenpäin, silloin kehityt koko ajan. Tietä ei ole olemassa ennen kuin olemme sen kulkeneet.”

Ahlander ei ole enää niinkään kiinnostunut matkustamisesta, koska hän on uransa aikana asunut monessa ulkomaisessa kaupungissa: Washingtonissa, Nancyssä, Moskovassa, Nairobissa, Genevessä, Pietarissa ja New Yorkissa. Hän haluaa nyt ennen kaikkea kirjoittaa nuorille suunnattuja historiaan liittyviä kirjoja. Matkakohteeksi hän valitsee paikan, johon hänen on hyvä tutustua saadakseen taustatietoja.

”Tämä tarkoittaa sitä, että saatan kierrellä tuntikausia Roomassa ja eläytyä siihen tunnelmaan, minkä vallassa senaattorit kulkivat Forum Marinumin halki aloittaakseen väittelynsä kuuriassa. Silloin minusta on jännittävää nähdä, kuinka tapahtumat alkavat kytkeytyä toisiinsa. Silloin saan omat ahaa-elämykseni.”

Kuukausikortin avulla kotikaupunki tutuksi

Ahlander suosii lähimatkailua. Hän neuvoo ostamaan kuukausikortin, jolloin voi ajella busseilla, paikallisjunilla ja metroilla mielin määrin.

”Me matkaamme usein junalla meille tuntemattomalle asemalle ja palaamme sitten kotiin kävellen. Silloin saamme nähdä jotakin uutta ja vältymme kiertelemästä tuttuja kortteleita ja katselemasta aina vanhoja taloja…Kun olemme kyllästyneet juniin, meillä on valittavana vaikka kuinka monta bussia, sillä meidän kaupungissamme on lukuisia kaupunginosia.” – –”Tämä on melkein kuin käyttäisi diplomaattipassia!”

Ahlander neuvoo myös ryhtymään turistiksi omassa kaupungissa. Hänellä on ystävänsä kanssa hanke, jonka tarkoituksena on tutustua Tukholman kaikkiin kaupunginosiin lähiöt mukaan lukien. He lähtevät matkaan aikaisin aamulla opaskirjat mukanaan ja juovat aamukahvit paikallisessa konditoriassa. Sitten matka voi jatkua keskustan erilaisiin liiketiloihin.

”Sitten on tullut aika nauttia smoolantilaista sianmakkaraa jossain perinteisessa grillibaarissa, minkä jälkeen jatkamme kulkuamme ja lepuutamme jalkojamme lueskellen sanoma- ja aikakauslehtiä jossakin sivukirjastossa. Päivän ohjelmamme päättyy leivoskahveihin jossakin konditoriassa, ennen kuin kumpikin meistä lähtee kotiin.

Kun työnnän avaimen ovemme lukkoon, minusta tuntuu, kuin olisin ollut poissa monta päivää kestävällä ulkomaanmatkalla.”

Matkanteosta mukavaa

Autoilusta Ahlander neuvoo tekemään elämysmatkailua. Kuuden tunnin kesämökkimatkat Ahlander ajaa kuunnellen äänikirjoja. Tämä saa matkan sujumaan nopeammin ja nautinnollisemmin. Matkan varrella Ahlanderit saattavat myös poiketa tapaamaan vanhoja ystäviään, mikä on omiaan virkistämään suhteita heihin.

”Pysähdymme matkan varrella myös ostamaan paikallisia herkkuja, Kimstadin suolakurkkuja ja Vätternin rapuja. Herkkujen listasta tulee vain entistä pitempi ja matkoistamme entistä hauskempia. Koko päivä kuluu matkaan, mutta mitä se haittaa, kun me olemme vapaita.”

Pysy hyvällä mielellä, nauti huippuhetkistä

Toiseksi viimeisimmässä neuvossaan onnellinen ukko vastaa perustavanlaatuiseen kysymykseen:
” Elämän tarkoitus on, että me elämme elämämme parhaalla tavallamme ja pysymme hyvällä mielellä. – – Elämässä on nousunsa ja laskunsa. Iloitse sen huippuhetkistä, rakkaudesta, lapsista, teltassa heräämisestä aamun koittaessa Afrikan savannin tuhansien eläinten keskellä, Edith Södergranin rannan löytymisestä Karjalasta tai muistikuvasta, siitä, kuinka lampaan tiu´ut helisivät Ithakassa, Odysseuksen saarella.”

Onnellisten ukkojen kirja

 Dag Sebastian Ahlander: Onnellisten ukkojen käsikirja. 109 keinoa elämän huippuhetkien saavuttamiseksi. Gummerus, 2014. Alkuperäisteos: Handbok för glada gubbar. Bonnier Fakta. 2012.

Normaali