Kirja, Kirjailija, Matkustaminen, Teemaviikko

Kaunis on matkaajan maailma

Kaupallinen yhteistyö: Karttakeskus.*

Kaunis on matkaajan maailma (För den som reser är världen vacker) on ruotsalaisen kirjailijan ja toimittajan Per J. Anderssonin ylistyslaulu matkaamisen elämäntavalle, kaiken uuden avoimelle kokemiselle.

Vuonna 2019 ilmestyneen Kaunis on matkaajan maailma -kirjan on julkaissut Karttakeskus. Sain sen Helsingin Kirjamessuilta samana vuonna.

Per J. Andersson on ollut perustamassa Ruotsin tunnetuinta omatoimimatkailun aikakauslehteä Vagabondia. Se on ilmestynyt vuodesta 1987 saakka. Per J. Andersson on matkustanut eri puolilla maailmaa jo vuosikymmenet ja kirjoittanut näkemästään ja kokemastaan lehtiartikkeleihin ja kirjoihin. Hän myös opettaa matkakirjoittamista kursseilla ja toimittajakouluissa sekä luennoi muun muassa Intiasta, junamatkoista, vaelluksista ja kestävästä matkailusta.

Per J. Andersson suosii matkoja, joilla ei ole kiirettä eikä aikataulua ja joissa näkee turismielinkeinon pintaa syvemmälle. Bussimatkalle Intiaan, liftaamiselle Euroopan halki, patikoinnille vuoristojen poluilla. Aikaa ja kärsivällisyyttä vaativa reissaustapa palkitsee syvinä ja avartavina kokemuksina. Andersson todistaa, että kiireetön ja avoin mieli tekevät mistä tahansa matkasta – niin naapurimaihin kuin kaukaisiin maanosiin – sekä ekologisempaa että antoisampaa. Samaa periaatetta voi soveltaa lähimatkailuun ja kotimaan reissuihin.

Kirjassa on mielenkiintoisia otsikoita kuten Vie minut kauas, juna!, Kilpikonna talutushihnassa, Aikamatka taaksepäin ja Seikkailu -stan-maissa. Jälkimmäinen otsikko paljastaa stan-maiksi seuraavat: Kazakstan, Turkmenistan, Uzbekistan, Tadžikistan ja Kirgistan eli Kirgisia. Tässä kohtaa kirjaa mieleeni hiipi outo ajatus: olisipa hauskaa opiskella maantiedettä tai ainakin jollakin tavalla tutustua maailman maihin, joista tietää niin vähän.

Nämä stan-loppuiset maat päätyivat Anderssonin haastatteleman tukholmalaisen Jakob Haeggblomin ja hänen kavereidensa matkakohteeksi karttapallon pyörittämisen jälkeen. Reissu päätettiin toteuttaa ilman tarkkoja suunnitelmia. Matka kesti kaksi kuukautta ja neljä päivää. Andersson kuvailee kolmen kaveruksen reissua, jossa osa matkoista lennetään, mutta paljon kuljetaan myös maata pitkin junalla, bussilla, henkilöautolla ja yksi taival kuorma-auton lavalla.
– Altistin itseäni hankalille tilanteille ja opin sietämään epävarmuutta. Kovien kokemusten myötä turvallisuudentunne vain lujittui. Ja luottamus vieraisiin ihmisiin jäi ikään kuin lihasmuistiin. Nykyään olen entistäkin uteliaampi maailmaa kohtaan, Jakob summaa matkan antia.

Jakob Haeggblom ja kaverinsa kävivät myös Almatyssa, joka on Kazakstanin suurin kaupunki
ja maan entinen pääkaupunki. Kuva: seojob Pixabaystä.

Ilma pintakiiltoa ja silottelua -luvussa Per J. Anderssonin kertoo matkakertomusten suosiosta 1970-luvulla, jolloin kulttikirjojen maineeseen pääsivät Paul Therouxin Suuri junamatka, joka kertoo kiertomatkasta Aasiassa ja Bruce Chatwinin Patagonia, Patagonia, jota New York Thames on luonnehtinut ”pieneksi matkailun, historian ja seikkailujen mestariteokseksi.” Chatwin matkasi Etelä-Amerikassa ja sittemmin monissa muissa maissa, myös Australiassa. Hänen elämänhistoriaansa olen ehtinyt tutustuakin.

Tässä luvussa Andersson kertoo myös Vagabondin syntyhistorian. Ainakin yhden jutun lehteen kirjoitti sittemmin kirjailijana maailmanmaineeseen päässyt Stieg Larsson, joka piirsi silloisen ammattinsa mukaisesti myös karttagrafiikoita lehden juttuihin. Ja häneltä Andersson oppi tavan kirjoittaa matkareportaaseja.
– Stieg oli osoittanut, kuinka yksinkertaisin keinoin voidaan luoda jännitettä yksitoikkoisuuteen ja punoa yksityiskohtia yleiskuvauksen sekaan. Olin vakuuttunut: idea todellakin toimi. Oli mahdollista kirjoittaa matkustamisesta ilman, että lopputulos on pinnallinen ja siloiteltu kuin matkaesitteessä, kertoo Per J. Andersson.

Kirja on täynnä niin tekijän kuin muidenkin mielenkiintoisia matkakokemuksia, pohdintaa matkustamisesta ja siteerauksia matkakirjallisuudesta.

Kirjan viimeinen luku on nimeltään Kotona jälleen. Matkan jälkeinen kotiutuminen vaatii Anderssonilta hetkisen aikaa ja hän päätyy toteamukseen, että arki tuntuu mukavalta, kotoisalta ja mielekkäältä. Mutta sitten hänen mielensä valtaa taas kaipuu kaukomaille.

Kirjan lopusta löytyy 20 matkakertomuksen luettelo matkakuumeen nostatukseen. Ensimmäisenä listalla on Homeroksen Odysseia (noin 700 eaa.) ja viimeinen William Dalrymplen Yhdeksän elämää –Pyhää etsimässä nykypäivän Intiassa (suomeksi 2011).

Lukuviikko 5.-11.4.2021

Tämä on ensimmäinen Lukuviikon matkakirjapostaus. Kerroin ideastani jutussa Lukuviikolla 5.-11.4. matkakirjoja esittelyssä.

*Sain kirjan Karttakeskukselta.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.