Matkaaja altistaa itsensä uusille äänille, tuoksuille ja tavoille ja oppii alun epävarmuudesta ja neuvottomuudesta huolimatta kartoittamaan, miten käyttäytyä uudessa ympäristössä. Matkaaja oivaltaa, että ongelmaan voi olla monta erilaista ratkaisua, löytää sisäisen rauhan eikä enää saa hermoromahdusta, jos lähijuna on kymmenen minuuttia myöhässä tai työpaikalla tehdään organisaation uudelleenjärjestelyjä.
Muuttumattomuus murentaa sielua. Uudet maisemat tuovat uusia näkökulmia. Matkustelu terävöittää havaintokykyämme ja lisää tietoisuuttamme niin maailman kuin lähiympäristönkin tilasta. Alamme suhtautua tunteella asioihin, jotka aiemmin olivat yhdentekeviä. Alamme kiinnittää huomiota asioihin, jotka ennen ovat olleet näkymättömissä.
Per J. Andersson: Kaunis on matkaajan maailma. Karttakeskus, 2019. S. 13.
Parasta lähteä nyt 