Lainattua, Matka, Matkustaminen

Kun ihminen matkustaa

Kun ihminen matkustaa, hän ei kulje ulospäin vaan sisäänpäin. Klisee pitää paikkansa niin kuin yleensäkin: ihminen ottaa välimatkaa kotiympäristöönsä, kulttuuriinsa, sosiaaliseen yhteisöönsä, elämäänsä. Fyysisen etäisyyden korvaa henkinen läheisyys. Sisäiset äänet harvenevat, kaikki muuttuu selvemmäksi; samalla kun näkee metsän puilta, näkee myös lumihiutaleet lumimyrskyssä ja kauneuden hetkessä, pienessä ja suuressa. Olen aina matkustanut tämä tavoite mielessäni: päästä lähemmäs itseään lähtemällä kauemmas. Siksi päätän tehdä matkan, joka vie minut Vladivostokiin, maailman laidalle, ja sen jälkeen toiseen maailmaan, Etelä-Koreaan ja Japaniin. Siltä tosiaan tuntuu, kun huhtikuun 30. päivänä seison Vidovaja ploštšadkassa ja katselen alas Vladivostokiin ‒ täällä jokin päättyy, ja tuolla meren takana alkaa jokin uusi.

Rafael Donner: Ihminen on herkkä eläin. Omaelämäkerrallinen essee. Teos & Förlaget. 2018, s. 72.

Normaali

Yksi kommentti artikkeliin ”Kun ihminen matkustaa

  1. Paluuviite: Kirjoja, kirjoja, kirjoja | Parasta lähteä nyt

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.