Matkakohde, Matkakertomus, Museo

Muistojen Koulumuseo

Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Kotiportilta kouluun asti
minun askeleeni vie.
Ote V. A. Koskenniemen runosta Koulutie

Tämän runon palautti mieleen käynti Koulumuseossa Porlammilla, Lapinjärvellä. Museo on osa Porlammin kotiseutumuseota. Se löytyy osoitteesta Kievarintie 2. Museo on auki vain kesäisin.

Oppainani olivat museotoimikunnan jäsenet Mervi Vuorinen ja Juha Kekki.

Noin kymmenen vuotta ennen varsinaisen kansakoulun syntyä Porlammin kylään perustettiin pienten lasten koulu eli kyläkoulu. Sekin toimi tässä rakennuksessa.

Vuonna 1872 rakennetun entisen koulutalon yhteen luokkahuoneeseen on koottu eri aikojen pulpetteja ja opetusvälineistöä kartoista ja koulutauluista täytettyihin lintuihin. Vanhimmat pulpetit ovat 1800-luvulta. Edessä on opettajan kateederi, liitutaulu ja harmoni.

Ebba Masalinin muodikkaat kasvitaulut

Ebba Masalinin piirtämiä mustapohjaisia kasvitauluja oli myös esillä. Kaikkiaan museon kokoelmissa on noin 200 kuvataulua.

On aika hauska yhteensattuma, että opiskelunsa yliopistossa aloittava tyttäreni on suunnitellut hankkivansa Masalinin tauluista tehtyjä julisteita ensimmäiseen omaan kotiinsa. Vuosina 1873–1942 eläneen suomalaisen taidemaalarin, piirtäjän ja kuvittajan työt elävät siis edelleen 2000-luvun designmaailmassa. Niitä myy ainakin Taito Myymälät Oy. Julisteiden lisäksi tarjolla on muitakin tuotteita Masalinin piirroksista.

Merkkihenkilöiden katseen alla

Urho Kekkonen on tässä 60-vuotias ja presidenttivuosiensa alkuvaiheessa.

Entiset presidentit ja kulttuurihenkilöt katselevat kävijöitä. Jean Sibelius poseeraa nuoruudenkuvassaan aivan erinäköisenä kuin mitä hän on jäänyt mieleen yleisemmin esillä olleista vanhuudenkuvistaan.

Sanoin Urho Kekkonen on toisenlainen vuonna 1960 tehdyssä piirroksessa kuin myöhempien vuosien vanhana herrana, ainoana lapsuuden ja nuoruuden presidenttinä.

Eino Leino katselee täytettyjen lintujen parvea.

Porlammin suurnainen Hilda Käkikoski

Läsnä ovat myös kansakoulun isäksi tituleerattu Uno Cygnaeus ja opettaja, kirjailija ja Suomen ensimmäiseen eduskuntaan valittu kansanedustaja Hilda Käkikoski.

Käkikosken sydäntä lähellä olivat naisasia, sivistystyö ja uskonto. Hän teki aloitteen kouluruokailun järjestämisestä ja vuonna 1908 tavoite toteutui. Häntä voidaan pitää siis kouluruokailun äitinä.

Vuonna 1864 syntynyt Käkikoski on Porlammin suurnainen, jolle pystytettiin patsas koulun lähelle vuonna 1940. Tämä muistopatsas oli toinen koskaan Suomessa pystytetty muistopatsas naiselle. Vuonna 1937 Minna Canth oli saanut patsaan Kuopioon.

Poikkeukselliseksi Hildan veistoksen tekee myös sen sijainti maaseudulla.

Koulumuistot kulkevat läpi elämän

Koulumuseossa käynti herättää varmaan kävijoissä monia muistoja mukavista ikäviin. Pulpeteissa on kulutettu niin monia vuosia.

Omat kansakouluvuoteni sijoittuvat 1960-luvun loppuun. Isot kartat olivat käytössä, mutta opetustaulut ja täytetyt eläimet eivät niinkään.

Koulukirjojen lisäksi käytössä olivat sinikantiset ruutuvihot, spriimonisteet ja sinipunakynät. Kouluruokailussa juomat nautittiin teräsmukeista. Talvisin osallistuttiin kansanhiihtoon merkkaamalla suoritetut kilometrit pahvikortteihin.

Kansakoulu vaihtui kotikunnassani Raisiossa peruskouluun vuonna 1972 ja matematiikassa opeteltiin joukko-oppia.

Eniten vaikutusta siihen, millainen muisto koulusta jäi, oli kuitenkin opettajilla. Karismaattiset opettajat jäävät mieleen koko elämän ajaksi. Tällainen opettaja oli Helsingin Suomalaisessa yhteiskoulussa ja Helsingin Suomalaisessa tyttökoulussa opettanut Hilda Käkikoski.

Naisten ääni -verkkojulkaisussa Eeva Ahtisaari kertoo näin: ”Laura Harmaja on kuvannut ”Käkeä” opettajana sanalla ”ihmeellinen”: ”Kun Käki kuvasi Kalevalan elämää tai Kreikan sankareita tai renessanssia ja Michel Angelon suuruutta, tuntui siltä, kuin hän olisi siirtänyt meidät pois olevaisuudesta.” Käkikoski rakasti myös itse työtään opettajana ja antoi oppilailleen elämänohjeen: ”Valitkaa yksi aate, joku ihanne, jonka toteuttamisen otatte elämäntehtäväksenne.”

Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Ah, enkö ma hautahan asti
myös koululainen lie?
                          Ote V. A. Koskenniemen runosta Koulutie

 

Asun Lapinjärvellä Maalaisresidenssin citybloggarina 8.–15.7.2017.

Advertisements
Normaali

4 kommenttia artikkeliin ”Muistojen Koulumuseo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s