Palava tuhka ja muita teoksia Kuortaneella

Jos ajelet kesäaikaan Kuortaneella, Etelä-Pohjanmaalla, niin poikkea Soile Yli-Mäyryn Taidehalliin.

Kesälomareissumme kotimatka kulki Kuortaneen kautta ja kävimme taiteilija Soile Yli-Mäyryn Taidehallin pihalla. En ollut tarkistanut aukioloaikoja ja totesimme, että Taidehalli aukeaa vasta kello 12. Emme malttaneet jäädä odottelemaan, vaan jatkoimme matkaamme kohti Turkua.

Olen käynyt Taidehallissa vuoden 2012 kesällä ja tapasin tuolloin myös taiteilijan. Aikaisemmin olin tavannut hänet vuonna 1993, jolloin hän oli Turun kauppakorkeakoulun yhteydessä toimineen Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen järjestämän kansainvälisen konferenssin nimikkotaiteilija. Sain häneltä vuonna 1991 julkaistun Soile Yli-Mäyry -taidekirjan omistuskirjoituksin. Olen siitä saakka seurannut hänen taiteilijauraansa.

Värejä palettiveitsellä

Taiteilijan verkkosivulla kerrotaan hänestä näin: ”Soile Yli-Mäyry, kuvataiteilija, valtiotieteiden tohtori Helsingin yliopistosta, on toiminut taiteilijana noin 30 vuotta, käyttää työskentelyssään palettiveistä. Hän käyttää väriä kolmella eri tavalla: ohuena kerroksena, paksuina viiltoina ja raaputtamalla maalattuja pintoja, jolloin teos saa kolmiulotteisen vaikutelman. Pääteemana Yli-Mäyryn maalauksissa on ihmisyys ja ihmisen vieraantuminen luonnosta urbaanissa maailmassa. Stuttgartin taideakatemian opintojen (1972‒75) jälkeen hänellä on ollut 30:ssä maassa noin 300 yksityisnäyttelyä Japanissa, Kiinassa, Intiassa, Latinalaisessa Amerikassa, Yhdysvalloissa ja monissa Euroopan maissa.”

Soile Yli-Mäyryllä on ollut vuodesta 1993 kesänäyttely Taidehallissaan, synnyinseudullaan Kuortaneen Mäyryssä sekä pysyvä näyttely Taidelinnassaan Orimattilassa.

Taidehallin (oik.) pihapiirissä on myös tallirakennus (vas.), josta löytyy kahvio.

 

Taidehallin pihapiirissä on vanhaan talliin rakennettu kahvio.

 

Taidehallin pohjana on vanha navetta.

 

Soile Yli-Mäyryn värikkäät teokset täyttävät Taidehallin seinät.

Punaista, keltaista, sinistä

Tohtori Barbara Strieder Kornwestheimin kaupungin galleriasta kuvailee taiteilijan värien käyttöä näin: ”Kun ensimmäistä kertaa katselette Soile Yli-Mäyryn maalauksia, Teille saattaa tulla samanlainen tunne kuin minullekin, että hänen kirkkaat, voimakkaat värinsä kiinnittävät aivan erityisesti huomiota. Usein ne ovat puhtaita perusvärejä punaista, keltaista ja sinistä, joita taiteilija asettaa vierekkäin ilman sitovia välisävyjä suurina pintoina tai myös aivan pieninä osina. Vähemmän värilliset värit musta ja valkoinen toimivat rajauksena hahmoille ja muodoille, maanväriset välisävyt puuttuvat lähes kokonaan.”

 

Taiteilijan töillä on mielenkiintoisia nimiä kuten Särkynyt lasinukke, Palettitanssi, Muurattu viiva, Asfalttisydän, Kukkiva sementti, Palava lumi, Elämää lasikaapissa, Musta aukko, Muurattu varjo, Poltettu horisontti, Palava tuhka ja Muurattu korppi.

Soile Yli-Mäyry on tehnyt myös lasitaidetta. Lasiteokset valmistuvat Muranossa, Italiassa, jossa hänellä on toinen koti; toinen on Lahdessa.

 

 

Taidehallissa vietetään kesänäyttelyn avajaisia kesäkuun alussa ja taiteilija järjestää siellä myös konsertteja. Tänä kesänä oli vuorossa Saara Aallon ja Teemu Roivaisen Tango Classica -konsertti.

Mäyrystä maailmalle

Soile Yli-Mäyryllä on ollut poikkeuksellinen elämä lapsesta saakka. Hänen kuurot vanhempansa hoitivat viittä lastaan ja maatilaansa. Soile löysi väreistä maailman, jolla hän ilahdutti elämäänsä.

Soile Yli-Mäyry näki nuorena taidelehden, jossa kerrottiin itävaltalaisen taiteilijan Oskar Kokoschkan Hampurin näyttelystä mustavalkoisine piirroksineen. Hän vaikuttui niin, että halusi lähteä Itävaltaan. Sinne hän pääsikin 15-vuotiaana. Isä otti pankista lainaa ostaakseen Soilelle menolipun.

Soile Yli-Mäyry päätyi myöhemmin Stuttgartin taideakatemiaan. Hän rahoitti elämäänsä ja opiskelujaan työskentelemällä muun muassa sairaalassa ja restauroimalla barokkilinnaa.

Yhdessä lehtihaastattelussa taiteilija sanoo, että intohimo, sitkeys ja pelottomuus ovat olleet hänen uransa salaisuus. Tämä on helppo uskoa. Moniko nuori lähtisi varattomasta kodista tänä päivänäkään tuntemattomaan maahan 15-vuotiaana? Ja moniko vanhempi uskaltaisi lapsensa noin lähettää maailmalle pelkällä menolipulla?

Soile Yli-Mäyryn sanomaa:

”Luova ihminen on yksinäinen susi. Hän on imupaperi, johon jää kaiken aikaa jälkeä. Taideopiskelu antaa eväät, mutta taiteilijaksi kasvaa pitkällä aikavälillä tai sitten ei kasva.”

”Taide ei synny teorioista, vaan rajusta elämästä. Se on sitä, että kyseenalaistaa itsensä joka hetki. Se on aikamoinen riski; tavallaan siinä uhraa koko elämänsä. Mutta elämähän on riskin arvoinen. Pyrin vastaamaan töilläni elämän antamiin haasteisiin. Pitää olla vähän hullu, että pysyisi järjissään tässä maailmassa.”

”Ei pidä kysellä, mitä elämä mahtaisi itselle tarjota. ‒ Päin vastoin: elämälle on velkaa.”

Väitöstutkimus omasta taiteesta

Soile Yli-Mäyryn sosiologian väitöstutkimus tarkastettiin vuonna 2011. Se on nimeltään Esteettinen kokemus kulttuurisiltana ‒ Soile Yli-Mäyryn taide kiinalaisen,  japanilaisen ja suomalaisen yleisön kokemana.

 

Lainaukset taiteilijan verkkosivuilta ja teoksesta Matti Pukkila ja Pentti Koivunen (toim.): Soile Yli-Mäyry. 1991.
Taideteosten ja Taidehallin sisäkuvat vuodelta 2012, ulkokuvat pääosin vuodelta 2016.