Ihmiset matkustavat yhä enemmän. Mutta siitäkin on tullut kuluttamista, kahmitaan maita ja kaupunkeja tyyliin ”olenpa ollut siellä ja sielläkin”. Ja oravanpyörän hullunmyllyssä paiskitaan töitä läkähdyksiin, sitten paetaan matkalle lepäämään. Valitetaan elämän kalleutta, sillä rahaa pitäisi jäädä paljon huvituksiin, ylimääräiseen, etenkin matkoihin, koska niistä odotetaan pelastusta.
Yleensä järjestämme etukäteen ohjelmaa, ja matkan onnistuminen riippuu odotusten täyttymisestä. Luulemme että matka, niin kuin ”onni” ylipäätään, riippuu toisista ihmisistä ja siitä mitä he tekevät hyväksemme.”
Leena Rantanen, suomentaja, kirjassa
Daniel Besace, Valtameri. Basam Books. 2014, s. 170 (Jälkisanat)