Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Australia III: Pingviinejä, merenrantaa ja Hongkongin kautta kotiin

Australian matkan lopun kruunasi näky merelle, josta pienet pingviinit nousevat yöpymään pesiinsä. Kotiinpaluun aikana poikettiin päiväksi Hongkongiin.

Tämä postaus on jatkoa kirjoitukselle Australia I: Tiedetoimittajien konferenssi sekä Australia II: Kulttuuria, kenguruita ja koaloja. Teksti perustuu konferenssimatkasta kirjoittamaani kertomuksen vuonna 2007.

Pingviinien paraati Phillip Islandilla

Phillip Island on kuulu pingviineistään, joiden maihinnousu on turistien suosima iltahuvi. Pingviinit nousevat merestä auringonlaskun jälkeen päivän kalastusretken jälkeen yöpymään pesilleen. Alueelle on rakennettu keskus, jonka kautta matkailijat voivat asettua seuraamaan pingviiniparaatia betonikatsomoihin. Niihin kuljetaan aidattuja puisia käytäviä pitkin. Valokuvaaminen ja äänekäs puhe oli kielletty.

Pingviinit nousevat merestä vähitellen ja kerääntyvät laumoihin, joiden johtaja alkaa ripeään tahtiin askeltaa kohti rantamaastossa olevia pesiään. Välillä kokoon saatu lauma päättääkin mennä takaisin mereen ja rantautuminen ja ryhmäytyminen alkaa uudelleen. Alkuun päästyään maihinnousu etenee ripeästi ja tiiviissä ryhmässä – porukassa on turvallisempaa.

Nopeimmiksi lintujen katselijoiksi todettiin japanilaiset turistit, jotka parin ensimmäisen pingviiniryhmän rantautumisen jälkeen olivat valmiit poistumaan ripeästi ja laumoissa kuten paikallisetkin asukkaat.

Turistikeskuksessa oli kaikkea kuviteltavissa olevaa pingviiniaiheista matkamuistotavaraa. Myös oman pingviinin adoptoiminen oli mahdollista sopivaa lahjoitusta vastaan. Keskuksessa oli myös pingviinien elämää havainnollistava näyttely.”

Phillip Islandilla ei saanut valokuvata.

Rantaelämää St. Gildassa

”Maanantaina tiedetoimittajilla oli mahdollisuus joko tutustua merentutkimukseen Melbournen yliopistossa tai viettää viimeinen päivä vapaasti Melbourneen tutustumalla. Suuntasimme matkatoverini Riitan kanssa ratikalla aamiaiselle St. Gildan kaupunginosaan, valtameren rantaan. Valitsimme ison rantaravintolan ja munakkaan, appelsiinimehun ja cappuccinon sisältävän aamiaisen.

Kauniin merimaiseman lisäksi saimme näkökenttäämme viimeistelyharjoituksiaan pitävän paikallisen jalkapallojoukkueen. Harjoitustensa lopuksi joukkue meni uimaan, useita kertoja, joten urheilullisten nuorten miesten kavalkadi oli aamiaisemme ilona – kuin pingviiniryhmä konsanaan.

Harjoituksia oli seuraamassa myös lauma median edustajia. Utelimme valmentajiksi tulkitsemiltamme joukkueen edustajilta syytä moiseen julkisuusmylläkkään. Saimme kuulla, että joukkue pelaa tärkeän ottelun tulossa olevana kansallisena merkki- ja vapaapäivänä 25.4., nimeltään The Anzac Day, sotaveteraanien muistopäivä.

Aamuksi Hongkongiin

Illalla 23.4. jätimme hyvästit Melbournelle ja suuntasimme kotimatkalle – tosin Hongkongin kautta. Lähdimme iltalennolla Australiasta ja olimme aamuvarhaisella Hongkongin lentoasemalla, josta paikallinen opas tuli meitä noutamaan. Hänen johdollaan tutustuimme Hongkongiin 10 tuntia kestävällä kiertoajellulla.

Opastuksen aikana saimme yleiskuvan Hongkongista. Nousimme ylös vuorta, josta emme pilvisen sään vuoksi nähneet alas, kävimme temppelialueella, josta jouduimme sateen vuoksi kiireisesti palaamaan bussimme suojiin, lounastimme intialaisessa ravintolassa, tutustuimme korutehtaaseen ja paikallisiin markkinoihin.

Kävimme myös elektroniikkakaupassa, josta mukaamme tarttui vajaan puolen tunnin vierailun aikana neljä iPod-laitetta ja neljä kameraa. Verovapaat hongkongilaiset hinnat tekivät tehtävänsä. Esimerkiksi Canon Digital Ixus IS 850 -kameran hinta oli noin 100 euroa halvempi kuin Suomessa hankitun vastaavan kameran.

Hongkongista voisi todeta sen, että se oli näkemisen arvoinen kohde, mutta ei mitenkään viehättävä sellainen. Yli 7 miljoonaa ihmistä on sulloutunut 1 092 neliökilometrin alueelle. Pilvenpiirtäjiä on toinen toistensa vieressä, jopa jyrkillä vuoren rinteillä. Miten siellä ihminen voi säilyttää terveytensä ja mielenterveytensä? Nyt ainakin tiedän paikan, jossa en haluaisi asua.

Pitkä matka kotiin

Lentokoneessa istumista tuli riittämiin tällä matkalla. Siinä kyllä ymmärsi, että maapallo on aika iso. Tämä konekuva voi olla tosin Bangkokista, jonne teimme menomatkalla välilaskun.

Lentokoneessa istumista tuli riittämiin tällä matkalla. Siinä kyllä ymmärsi, että maapallo on aika iso. Tämä konekuva voi olla tosin Bangkokista, jonne teimme menomatkalla välilaskun.

Hongkongin jälkeen vuorossa oli toinen yö lentokoneessa.

Matka Australiaan on pitkä, yli 15 000 kilometriä. Toisella puolella maapalloa oleva kohde on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, mutta seuraavan kerran voisin lähteä sinne aikaisintaan viiden vuoden kuluttua ja pitemmäksi aikaa. Australian mantereella riittää nähtävää ja koettavaa. Meillä oli mahdollisuus tutustua pintapuolisesti vain Melbourneen ja sen ympäristöön.”

Tuosta vuoden 2007 kevään Suomen tiedetoimittajain liiton järjestämästä matkasta on kulunut pian yhdeksän vuotta. Australiaan en päässyt viiden vuoden kuluttua, eikä noin pitkä matka ole vielä edes näköpiirissä. Perillä kannattaa olla ehkä useita viikkoja, joka vaatii siis reilusti käytettävissä olevaa aikaa ja runsasta matkakassaa.

Katunäkymä Melbournesta.

Katunäkymä Melbournesta.

Advertisements
Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s