Voi miten hohdokasta oli nuorempana ostaa ulkomailta tavaroita, joita ei löytänyt kotinurkilta. ”Tätä ei saa Suomesta.” Lause pulppusi ylpeyttä ja iloa siitä, että sen sanoja oli tehnyt matkalla löytöjä. Kavereille tuotiin venäläistä teetä ja maatuskoja, thaimaalaisia karkkeja ja kirjepaperia, islantilaista villalankaa ja lakritsaa. Harvinaista herkkua kaikki! Oli hauskaa nostaa matkalaukusta turkkilaiset haaremihousut ja hollantilaiset hollannikkaat. Hyvällä tuliaisella on mukanaan pikku tarina, jonka voi kertoa sille, jolle lahjan antaa.

Tittamari Marttinen: Nainen joka söi napoleonin. Arjen ilojen ylistys. Kirjapaja 2015, s. 129.